torstai 17. marraskuuta 2016

Kun muuripata uuden kodin meiltä sai


Jokunen vuosi sitten näin internetin ihmeellisessä maailmassa ensimmäisen kuvan muuripadasta, josta oli tehty hevosille juottoastia. Tuhahdin ja ajattelin, että vaarallista tuollainen. Kuumenee ja tulta ja kaikkea.

Meni vuosia ja tuli jälleen se kaunis aika vuodesta, kun oli aika juottaa hevosia lämpimällä vedellä. Joku suunnitteli talliimme tulevaksi vain kylmän veden. Se samainen joku suunnitteli keittiöönsä myöskin pienen pyöreän tistialtaan ja unohti muun muassa roskiskaapin ja leikkuulaudan keittiökaappisuunnittelua tehdessä. Käytännön askareissa tuo tiskiallas on söpö, mutta sinne mahtuu juuri ja juuri 15 litran ämpäri. Onneksi lukaalista löytyvät myös kodinhoitohuone ja suihkutilat, mutta sinne kulkeakseen pitää tepastella koko tuvan halki. Edelleen se joku on kuitenkin se sama joku, joka kantaa sitä vettä sisältä ulos kolmesti päivässä.


Kyllästyin, koska laminaateille läiskyy väkisinkin vettä ja onhan tuo muutenkin tylsää tuoda ulkohommia sisälle. Siispä mietin vaihtoehtoja. Talliin voisi hankkia lämminvesivaraajan. Juu ei, se ei ole tällä kertaa vaihtoehto. Voisi hankkia isomman lämpimänä pysyvän juottoastian ulos (nyt käytössä oli ollut jo vuosia 40l vetoinen Sula-vesikuppi) ja täyttää sitä tallin kylmällä vedellä. Hankkijan katalogia katsellessa meinasin pyörtyä, sen verran oli isommalla kuupalla hintaa. Myös yksi olennainen juttu tässä alati kallistuvassa ihmemaassa kiinnosti: Sähkönkulutus. Sula-astian virrankulutukseksi kerrottiin 90/180W ja esim. Hankkijan Vesitin Pro 90l mallille 234W.

Siispä pohdin muita vaihtoehtoja. Riittäisikö pelkkä eristetty kuppi ilman lämmitystä? Vai olisiko olemassa vielä jotain muuta keksintöä, joka toimisi vaikkapa jopa ilman sähköä?

Facebook tunnetusti lukee ajatuksia. Uutisvirrasta pomppasi yhä useammin esiin vanhoja saunapatoja, jotka olivat saaneet uuden elämän pihatoissa ja hevosten tarhoissa. Mainitsin tästä myös isännälle, joka oitis riemastui ajatuksesta. Seuraavaksi käänsin jokaisen kiven ja kannon, kun etsin lähialueilta sopivaa muuripataa. Käytettynä niitä ei juuri ollut ja ne vähät mitä olivat, menivät heti. Juuri kun olin tekemässä lähtöä paikalliseen rautakauppaan, nappasi Tori.fin kautta saalis ostoilmoitukseen. Mikä tuuri!

Sieltä löytyi sitten varsin hyväkuntoinen aito Kota muuripata ja vieläpä kohtuullisen huokeaan hintaan. Siinä on 80l vesisäiliö ja ainut, mikä vaatii vielä hiomista, on "savupiipun" eli ulkohormin teko, jos tässä mielii puita polttaa. Pata sopii myös ulkokäyttöön, joten sen voi turvallisin mielin jättää myös ulos. Painoa sillä on reilut 80 kg ja veden kanssa vielä enemmän, joten ihan kovin herkästi sitä ei muun Salamasankari jyrää.

Eikä jyrännytkään. Läsipää rakastui pataansa oitis. Tuttuun tapaan se toimi työnjohtajana, kun pataa kannettiin paikalle. Päänsä se tunki pataan sisälle samantien ja turpa oli tietty noesta musta, mutta mitä pienistä. Täytin vesisäiliön ja laitoin kokeeksi pienen ulkotulen (paloaika 4h) yötä vasten pesään. Pienen liekin lepatus ei pelottanut Salamaa, mutta ponit olivat vähän evvk-meinigillä liikenteessä. Padan tulipesän luukku on luonnollisesti aitaa vasten eli hevoset eivät pääse siihen käsiksi. Tulipesää voi huoletta käsitellä taas aidan toiselta puolelta. Teräksisen vesisäiliön voi taas huoletta pestä, koska sen saa kokonaan padasta irti.

Pata paikoillaan.
Ekana yönä lämpötila sahasi nollan ja parin pakkasasteen välissä (satoi jäätävää tihkua / märkiä tiskirättejä), mutta vesi pysyi padassa iloisesti sulana. Hankin pataan myös vesilämpömittarin, jotta voi hifistellä oikein kunnolla. Seuraavana aamuna laitoin toisen 4h ulkotulen pesään ja töiden jälkeen veden lämpötila oli 10°C. Vesi oli pataan laitettaessa 5-6 asteista ja ulkolämpötila seilasi päivällä nollan ja muutaman plussa-asteen välissä. Varsin pienellä tuo siis näemmä lämpeää!

Ainut, mikä on pieni mutta tämän lauman kanssa, ovat ponit. Niiden saattaa olla vaikeaa ylettyä juomaan, jos vesisäiliö on alle puolivälin. Siispä askartelin niille oman eristetyn pikkuastian, johon sujautetaan vettä aina ohimennen.

Olen siis varsin optimistinen tämän kanssa! Ja mikä parasta, nyt meillä on käytännössä lämmin vesi myös tallissa. Helpottaa elämää muun muassa hevosia pestessä. Ehkä tämä on hyppäys muutaman vuosikymmenen taakse, mutta allekirjoittaneen tämä härpäke teki harvinaisen onnelliseksi.


Kuvituskuvina Jaana Vuolan 29.2.2016 ottamia kuvia Salamasta ja Sampasta. Jotain kaunista talvessakin!

8 kommenttia:

  1. Minunkin hoidokkini sai oman vesipadan. :) Ei vissiin ole siihen kovin rakastunut, sillä kun olen menossa viemään täytettä pataan, ei ehdi edes kissaa sanoa, kun kaviokas on työntänyt päänsä sinne isoon vesisaaviin ja juo vetensä sieltä. :D Toki padasta on päivän mittaan vähän hörpitty, mutta onhan se vesi parempaa, kun se varta vasten nenän eteen kannetaan. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh! No, jospa tuokin ihastus syvenisi kunnon rakkaudeksi. ;)

      Salama on pienestä pitäen rakastanut haaleaa/lämmintä, noin 15-20 asteista vettä yli kaiken. Sitä se juo ämpärikaupalla, kun vaan eteen kantaa. Nyt olisi seisova pöytä tarjolla, jos/kun talvi tulee taas kunnolla. :)

      Poista
  2. Mulla on sama pata ja tulisijassa palaa suuri 95tunnin ulkokynttilä. Uskomatonta, mutta totta; vesi pysyy sulana ja jopa lämpöisenä kun vien sinne veden lämpimänä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti tuo varaa hieman lämpöä, kun "pieni" kynttiläkin tekee ihmeitä näillä lämpöasteilla. :)

      Poista
  3. Vähän harmittaa, kun meilläkin on vanha ulkosauna, joka on ollut varastona jo pitkään, mutta mies epäili, että siitä on pata hävitetty jo aikoja sitten jonnekin... Mutta tuo olisi kyllä kätevä!
    Tosin kun meillä on navetalla ladossa asuvilla naudoilla kallis lämmitettävä astia, niin isäntä keksi jo, miten tehdä itse samanlainen! Arveli, että samallahan tuo tulis hevosillekin ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo pata oli kyllä positiivinen yllätys. :) Saa nähdä, laskeeko sähkölasku tänä talvena... Terkuin sähköpihi. :D

      Poista
  4. Tahdon padan kanssa..Olen nyt vuoden kytännyt ja aina joku ehtii ensin. Perhana XD Onnea uudesta padasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, sama kävi täällä! Mutta onni onnettomuudessa, tämä oli parempikuntoisempi kuin vapailla markkinoilla olleet yksilöt. :D Ja kiitos, pata on hyvin arvostettu kaluste täällä! :D

      Poista