Kohti aktiivisempiä takajalkoja

Hauska tällainen syksy ja talvi, kun askeleet elämässä ovat valtavia edistysaskelia, eivätkä pelkkiä iskuja päin naamaa. Yksi sellainen positiivinen muutos on se, että ratsastelun sijaan Salamalla voi jo ihan ratsastaa! Vielä viime keväänäkin vaatimustaso sen kanssa oli aika matala, koska suurinta juhlaa oli ylipäätään istua sen kyydissä. Nyt ratsain voidaan tehdä jo kaikenlaisia oikeita ratsujen juttuja.

Olen keskittynyt nyt täysipainoisesti Salamaan ja pyrkinyt herkistelemään sitä pohkeelle. Jonkin verran sillä on ollut ihan lomaakin työkiireiden vuoksi, mutta sen liikutus on pitänyt sisällään pitkiä ja rauhallisia maastoja sekä kenttähommia lyhyesti ja ytimekkäästi.

Yksi iso ja ihana muutos on tapahtunut siinä, että se pyrkii paremmin itse eteen. Se näkyy muun muassa käynnin laadussa - se kävelee paremmin kropan läpi kuin aiemmin:

Linkki videoon

Laukassa sen sijaan on vähän ilmaa ja ajatus on sinne ylämäkeen:
(Koska se on hauskaa.)

Toisaalta taas laukassakin voi tehdä ihan kuuliaista ja tasapainoista duunia:

Tänään siis Elina kävi tyyppailemassa Salaman muutaman viikon tauon jälkeen ja totesi samaa, että tämähän on vallan pätevä nykyään ja käyttää jo aavistuksen takaosaansa enempi oikein. Talven treenit saavat siis vähän uutta nostetta, kun suunta lienee siis oikea. Liikkeissä on jo hieman ilmaa alla ja laukkakin pyörii voimakkaammin. Nyt vain lisää voimaa ja takajalkajumppaa!