Kuin uusi

Tyylikäs pönötyskuva tähän kärkeen.

Nuoren hevosen kanssa satula-asiat ovat toisinaan tapetilla. Meillä tuo väli on aika tarkalleen puoli vuotta - silloin täytyy aina tehdä isompia muutoksia. Toivoa aina sopii, ettei joka kerta pitäisi hankkia kokonaan uutta satulaa.

Näin talven kynnyksellä Salaman oma satula (Prestige Venus VS Lux 17" / 34) kaipasi kipeästi pientä huoltoa. Se oli jäänyt auttamatta liian leveäksi. Olin jo pitkään pitänyt välissä lampaankarvaa, mutta senkin kanssa satula rupesi läpsymään takaa kuluneina viikkoina liikaa. Siinä myös yksi syy, miksi seikkailtiin menemään enempi ilman satulaa kuin sen kanssa. Tässä lähtötilanne 25.10.2016:

Kuten kuvasta näkyy, satula istuu kyllä nätisti, mutta mitä kuvasta ei näe, on se, miten etuosan alle mahtuu käsi liian helposti.

Heräsi myös epäilys siitä, onko satula lisäksi liian kaareva. Tässä satula "venytettynä" äärimmilleen ylös eli se nousee aivan todella paljon liikaa takaa. Rungon mallia on kuitenkin vaikea arvioida, kun leveys on väärä.

Takatoppausten malli saattaa hämätä, kun paneelit eivät ole litteät ja täysin selän muotoiset. Livenä näitä katsoessa ne kuitenkin asettuvat nätisti ja ovat muotoutuneet selän muotoisesti. Prestigen penkeissä nuo takapaneelit saavat hieman nousta, jolloin selkä saa enempi tilaa liikkua ratsastajan ollessa kyydissä. Hyvä ominaisuus juurikin näille takakorkeille tai hieman notkoselkäisille tapauksille! 

Salaman tyyppisille hevosille moni satula voi näyttää hyvältä ilman ratsastajaa, mutta ratsastajan kanssa paino jakautuu joko liian eteen tai taakse jättäen keskiosan tyhjäksi. Silloin selkä kipeytyy ja tiedossa on ongelmia. Salaman selkä on voinut paremmin kuin koskaan tämän Venuksen kanssa, vaikka se nyt vähän leveäksi pääsikin tässä välissä.

Salkun selkä ja lihavuuskunto 25.10.2016.
Paino on nyt ok, tämän hoikempi tai paksumpi sen ei tarvitse nyt olla. Huomaa, että tämä kaiffari on oikeasti todella karvainen! Niin ja pyöreärunkoinen muutenkin, työhevossukua kun on.

Salaman satulansija on edelleen samanlainen kuin ennenkin: Lyhyt ja selkä tosiaan nousee takaa. Sillä on melko selvä säkä, mutta lavat tulevat taakse. Lisäksi selkä on pyöreä kuin tynnyri. Ihan vähän koen selän kylläkin nousseen, eli lihaksia on saattanut tulla sinne minne pitääkin. Siksi pelkäsin, että tuo ihana Venus saattaisi kavennuksen jälkeen olla liian kaareva. Siitä ei nyt kovin helposti haluttaisi luopua, kun satula on ollut joka lajiin sopiva ja aivan ihana istua. Kenelläkään ei ole ollut tästä pahaa sanottavaa ja se on aika hyvin, kun kyseessä on kuitenkin yleissatula. Tässä linkki kevään postaukseen, jolloin soviteltiin useampia penkkejä samaan aikaan.

Venus kävi pienessä lämpölamppuhoidossa ja palautui kotiin ainakin pari senttiä (auts) kapeampana. Tältä se näytti 3.11.2016:

Ja vielä huovan kanssa.

Satula testattiin ratsastajan kanssa 1,5h kävelylenkillä ja se vaikutti hyvältä! Se ei noussut takaa pienellä ravipätkällä yhtään ja edestä istui ryhdikkäästi kuitenkaan painamatta mihinkään. Selkään jäänyt jälki oli tasainen ja koko satulan olemassaoloa ei lenkillä edes huomannut. Selkärangalle jäi myös parempi (= leveämpi) tila. Kun satula on sopiva, sitä ei todella edes huomaa.

Eli alla on kuin uusi penkki! Myös ratsu sen alla oli kuin uusi - etsittiin jälleen uusia teitä ja maanpäällinen taivas aukeni, kun löydettiin uusi kiva maastolenkki ihan vieraasta suunnasta. Sen myötä seikkailtiin vähän asutusalueellakin ja ihmeteltiin kaikenlaisia rakennusjuttuja. Mikään ei erityisesti pelottanut urheaa ja rauhallista Salamaa, mutta kaivon kannet kannatti kiertää huolella varmuuden vuoksi. Jos tuli jännä paikka, laittoi Salama päänsä minun kainaloon ja kysyi, onko kaikki okei. Ehkä siitä tulee vielä cityhevonenkin. :)