lauantai 6. elokuuta 2016

Rasti seinään


Olin tänään ratsastustunnilla. Tekisi mieli laittaa vaikka kuinka paljon huutomerkkejä!!! (+ !)

Viime kerrasta vierähtikin vaatimattomat 11 kuukautta. Koska viime vuonna pääsin Salaman kanssa tunnille peräti kerran ja maneesiin huikeat kaksi kertaa, päätin tänä vuonna ainakin tuplata tämän määrän. Kiire tulee ja vielä toki ehtii keksimään jonkin esteen. Tai vaivan, kuten täällä on ikävä kyllä ollut tapana.

Keväällähän oli tarkoitus treenata enemmänkin, mutta kuskin hajonnut polvi toi uudet suunnitelmat. Tuon kevät- ja kesäajan Salama saikin treenata Elinan kanssa ratsujuttuja ja se edistyikin lyhyessä ajassa valtavin harppauksin. Ei hätää, heidän treeninsä jatkuvat vielä!

Minä täällä, kaiffarit tuolla, ei kiva, meinasi Salama alkuun.
Tänään meillä oli ilo ja kunnia päästä Vuorisen Tiinan tarkkojen silmien alle CR-oppien merkeissä. Kun nyt oikein innostuin jälleen muistelemaan menneitä, on viimeisimmästä Tiinan tunnista viisi vuotta aikaa. Voisin siis sanoa, että viiden vuoden odotus vihdoin palkittiin! Tuolloin aikoinaan tuli treenattua enemmänkin Tiinan tunneilla ja ne olivat aina tehokkaita. Kotiläksyjä riitti pitkäksi aikaa ja oma ratsastus sai aina uusia ulottuvuuksia. Niin nytkin: Salamalle CR-tyyli sopii hyvin. Pidän CR-tyylistä erityisesti siksi, koska kaikkea tehdään jonkin vuoksi, ei vain tekemisen ilosta. Kaikkeen löytyy siis vastaus miten ja miksi.

Koska elämäni vaikuttaa olevan nykyään pelkkää työtä, oli aikataulutuksen kanssa pientä probleemaa. Siispä ihan ongelmitta - tai oikeastaan pieniä vippaskonsteja - tunnille pääsy ei kuitenkaan sujunut: Salama joutui matkustamaan Mikkolaan yökylään edeltävänä iltana ja itse syöksyin suoraan töistä paikalle viime tipassa. Ihana Anni oli puunannut ja satuloinut Salaman valmiiksi. Ihan luksusta tällainen! Terkuin hän, joka rakastaa kaikkea tuhtaamista ennen ja jälkeen liikutuksen...


No, itse asiaan. En olekaan päässyt näin isolla kentällä ennen ratsastamaan Salamalla. Luksusta, kun aita ei tullut vastaan joka kulman jälkeen!

Koin, että isoin ongelmani ratsastuksessani on suuri toispuoleisuus, joka vaikuttaa erityisesti vasemmassa kierroksessa. En saa hevosta avuille, enkä aina edes kunnolla liikkeelle vasemmalle. Oikealle meno tuntuu vaivattommalta ja Salama liikkuu paremmin, kun en tahattomasti jarruttele sitä.

Tiinan ensikommentit olivat tästä ihan odotetut: Onpas mielenkiintoinen. Miten tämän saisi pysymään ehjänä, mutta silti liikutus olisi tehokasta... Niinpä, samaa olen pohtinut. Salamahan on heti satulan kohtiin asti kelvollinen rakenteeltaan, mutta takapäässä on isoja, ratsulle ei-toivottuja ominaisuuksia: Pitkä painunut lanne ja kiverä pihtinen kinner. Salama kulkisi mielellään totaalisen väärin päin: Pitkällä mahalinjalla ja lyhyellä selällä. Tunnin teemaksi valittiin jumppaa hevoselle. Sain siis rauhassa tuijotella hevosen niskaa, kuten kuvista näkyy!


Koska vikaa on ollut, painuu hevonen mielellään itselleen mukavaan asentoon liikkuessaan ja tässä tapauksessa se jotenkin vääntää selkänikamansa vinoon. Siitä johtunee vasemman kierroksen ongelmat, joita omat istuntavirheet vielä korostavat.

Ongelman poistamiseksi aloitettiin käynnissä etujalkojen siirtely. Ulkoetujalkaa piti ajatella ulospäin ja näin takaosa sai vähän jäädä uran sisäpuolelle, siis ihan inan. Samalla ratsastin eteen ja aina kun en jäätynyt lantiostani, venytti Salama käyntiä ja suoristi selkäänsä. Jäätyminen meinasi siis sitä, että keskityin liikaa yhteen asiaan ja unohdin ratsastaa eteen. Perus.

Tässä jo vähän enempi oikein päin.
Ja tässä. Nyökky on tämän kesän juttu. Not.

Jos käynnissä suorana selkä ylhäällä tepsuttelu oli jo tarpeeksi vaikeaa, niin arvatkaa, mitä se oli ravissa... Yrittänyttä ei laiteta: Hitaampi raviaskel väliin ei ole valtava rikos, vaan silloin takajalat työntyvät alle rehellisemmin ja selkä nousee. Siis vanha tuttu juttu jo: Älä korvaa taitoa vauhdilla. 

Tämä on ihan suttura, mutta hei, Salaman selkä on sinne päin!
Ja kas, ihan hetkittäin käy jo näin ryhdikkäästi tämä elon tie!
Ravissa sain vihjeeksi ratsastaa vain reippaammin ja rohkeammin eteen kahdelle ohjalle ja tehdä samaa ajatustyötä etujalkojen kanssa. Satikutia sain vasemmassa ohjassa roikkumisesta: Salama vastaa siihen tietenkin kovemmalla paineella ja pistää entistä enemmän hanttiin. Muutama voltti ulospäin niin, että annoin vasemman ohjan roikkua lähes löysänä, teki ihmeitä. 

Ja kas, sain lopuksi tuntea allani rehellisesti suoran hevosen. Eipä ollut vasemmassa kierroksessa enää mitään murheita! Vielä kun samat tuntemukset saisi kotitreeniinkin...

Hieno ja kiltti Salama. <3

10 kommenttia:

  1. Oi vautsi miten hyvin Salama liikkuu varsinkin loppua kohden :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikeaa, mutta kyllä sieltä muutama nätti pätkä tuli sekä käynnissä että ravissa! :D Kyllä oli väsynyt poitsu kotona, kun viikonlopputurneelta palattiin. :)

      Poista
  2. Hei kiva nähdä kuvia sinusta satulassa! :) Ja varmaan mahtava tunne olla ratsitunnilla. Kivaa, että edistytte, nytkun vain Salaman ei tarvitsisi kärsiä mistään vaivoista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaian, ihan huippua päästä vihdoin itsekin tunnille!

      Omasta ratsastuksesta on aina kätevää saada matskua. Mulla ei varsinaisesti kuvaajaa koskaan enää ole, koska ratsastan pääasiassa aamuisin tai sitten käyn maastossa myöhään iltaisin, joten kuvaukset jää aika vähille. ;)

      Toivottavasti Salaman hyvä vire jatkuu. Ekat kisat häämöttävät jo... Sinne tosin mennään ihan vaan lukemaan mainoksia ja järkyttymään tasapuolisesti syvästi kaikista maailman asioista. Onneksi saan niissä toimia ihan vaan kuskina ja groomina. :D

      Poista
  3. Onnittelut ja hieno Salama! Mulla on kanssa sairasteluista johtuen eka tunti moneen vuoteen omalla hevosella tällä viikolla, kyllä jänskättää! Tokihan tässä vielä ehtii tapahtua yhtä sun toista ennen viikonloppua, kop kop... ;) Sellaista olisin vielä kysynyt, että muistaakseni syötät/syötit Salamalle Formula4feetiä, mistä tilasit sitä ja mitä se maksaa? Ratsukenkä taitaa olla ainoa, joka sitä Suomessa myy, mutta heidän sivuilta ei löytynyt hintoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Tsemppiä teille tunnille - se on jännä, miten näin "itsestäänselvä" juttu voi pitkän tauon jälkeen jännittää! Äkkiä se onneksi unohtui, kun ruvettiin hommiin.

      Meillä on käytössä Formula4Feet juu! Ainakin tämän pussin syötän vielä loppuun, kestää yhdellä hepalla noin 3-4kk. Olen tilannut omani Pegasus Health-nimisestä verkkokaupasta Englannista. Niiden tarjouksia kannattaa hyödyntää, viimeksi sain kolme säkkiä tosi halvalla rahteineen päivineen. :) Suomessa tuon 20kg pussukan hinta on noin 150e molemmin puolin + mahdolliset rahdit. Ulkomailta tilattaessa postikuluineen hinta on paljon vähemmän. Salamalla toiminut hyvin ja maistunut myös, kaviot kasvaneet hienosti ja viime kerralla saatiin ykkösen kengän sijasta kakkoset alle! Ai niin, tuolta Pegasus Healthista tulee paketti alle viikossa kotiovelle, joten nopea ja luotettava paikka on.

      Poista
  4. Heippa, onkos teillä käytössä se Prestigen yleissatula? Meillä taitaa mennä satula vaihtoon :( ja ilmeisesti jokseenkin samanmoista soviteltiin tänään mutta ei ollut ihan oikeaa mallia autossa. Oletko tykännyt satulasta? :) Onko sovitettu jo alkujaan karvan kanssa vai onko karva paikkaamassa hevosen muuttumista tai ihan varmuuden vuoksi? Kysyn siis ihan vilpittömällä positiivisella uteliaisuudella! :D kunhan pohdiskelen mikä peliliike olisi järkevä tässä kohtaa satulan suhteen, pelottaa ajatus kalliin satulan ostamisesta niin ettei sovikaan enää hetken päästä. Vuokralle toki varmaan ottaisin alkuun.

    Ja ihanaa että olette päässeet tunnille. :) Tsemppiä treeneihin! Ja kisoihin, jee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin tyytyväinen siihen Batesiin, mutta sitten yhtäkkiä hevonen alkoi protestoimaan satulointia, vaikka penkki näytti ihan pätevältä selässä... Kun vaihdettiin tähän nykyiseen, hävisi tuo kiukuttelu? Toinen syy vaihtoon oli se, että koulusatulassa alkoi vähän karmimaan vauhti ja loikat, halusin toisenlaista tukea arkeen... :)

      Nyt selässä siis Prestige Venus VS ja on ihan huippu! Tällä muistaakseni leveys 34 ja kun sen toppaukset vähän painuivat, laitoin karvan alle tasaamaan tilannetta. Se antaa myös kivasti pelivaraa, nyt on puoli vuotta menty ilman mitään kikkailuja. On pitänyt käydä kaventamassa sitä, mutta se on aina vähän jäänyt... Hyvin istuu kuitenkin ja hevonen on tyytyväinen. Jokainen tässä istunut on myös tykännyt siitä. Ja syytä onkin, en ihan heti uskonut ostavani tämän hintaista yleissatulaa... Tällä tasolla kuitenkin vallan kelpo joka lajiin.

      Ihan alunperin ekana satulana oli Prestige GP2. Se oli kans kiva, mutta valui tällä eteen. Tämä Venus ei valu eikä pyöri.

      Poista
    2. Okei, kiitos infosta! :)
      Meille tarjottiin myös tuota Prestige GP:tä, ja toinen vaihtoehto oli Prestige Roma. Niistä paikalla oli vaan vääränlaisilla takapaneeleilla olevia, odotankin nyt että saan oikeanlaisen sovitukseen. Bates on ollut ihan pirun kiva ja etenkin järkevä valinta, mutta olen joutunut säätämään sitä nyt tosi usein ja silti on tuntunut siltä että jokin ei nyt natsaa. Sovittajan kanssa pyöriteltiin päitämme, kun hän demosi miten ison korjausliikkeen olisi vaatinut jotta satulan saisi oikeaan tasapainoon. Kaartakin on vaihdeltu punainen->valkoinen->punainen->sininen.. Toisaalta jos joka kaaren vaihdon yhteydessä olisi pitänyt vaihtaa satulaa, ei ollenkaan naurattaisi. :D eli onhan tässä mennyt puolitoista vuotta vallan mukavasti, pitää olla siihen tyytyväinen!

      Poista
    3. Totta, jos joka muokkauksen yhteydessä olisi pitänyt vaihtaa satulaa, olisi itku varmaan päässyt minultakin! :D Mekin säädeltiin sitä Batesia loppuvaiheessa enemmänkin, oli punaista ja valkoista kaarta, toppauspalaa ja vaikka ja mitä... :D Aikansa vallan pätevä ratkaisu!

      Satsasin sitten kuitenkin tähän, koska jotenkin nuo Prestiget vaan istuvat ja niitäkin pystyy onneksi jonkin verran muokkailemaan. Vaihdetaan sitten jos / kun tarve taas on. :) Ilmoittele ihmeessä miten satulaprojekti etenee!

      Poista