Pakollinen 1 X 2

Niin.

Yksristikaks tälle viikolle. Lyhyt ja ytimekäs tapa kertoa viikon huippukohdat.

Pöö. Testissä muuten Sprengerin Turnado nivelkuolain. Turpis on jäänyt viime aikona yhä useammin pois.

1) Minulla oli allani tänään dynamiittipötkö. Se oli kivaa. Salama tuntui ihan kunnon ratsulta: Laukatkin nousivat kuin tykin suusta. Onhan se ennenkin ollut hyvänä päivänä mallia dynamiitti, mutta siihen on ollut vaikeaa vaikuttaa. Nyt tuota kuviokelluntaa voi jo kutsua ratsastukseksi.

Otettiin siinä sitten ekat laukkalävistäjätkin ekan kerran koskaan (miten kauan näitä eka sitä, eka tätä-juttuja riittää?!), niitä kun pitäisi teoriassa esitellä parin viikon päästä ihan julkisestikin. Ne alkoivat aina hyvin, mutta kulmaa ja aitaa kohden lähestyessä se innostui aina pukittelemaan niin, että housuistani aukesi lopulta vetskari. "Ei me aitaa päin voida laukata, pöljä." tuntui se sanovan minulle.

Mitä tulee testikuolaimeen, niin sekin kilisi. Taitaa se sylinterimalli olla näemmä ainut ja oikea tälle. Tämä Turnado-nivel vaan olisi vähän nopeampi, jos ja kun haluaisi vähän hifistellä.

Sampan takapuoli.

X) Ponikärryt ja Zilcon valjakkovaljaat saapuivat tässä hiljattain. Molemmat käytettyjä ja varsinaisia löytöjä, jos näin voisi sanoa. Samppa sai olla ensimmäinen kokelas.

Kympin luonne on kympin luonne. Samppa on ollut aisojen välissä viimeksi yli vuosi sitten. Silloin se harjoitti pientä tilannekomiikkaa kärryjen edessä ja ajoharjoitukset jätettiin odottamaan hamaa tulevaisuutta parin onnistuneen ja rennon toiston jälkeen.

Nyt hain ponin tarhasta, valjastin sen, säädin kaikessa rauhassa valjaat kohdilleen ja laitoin kärryt perään. Käänsin ponin ympäri pesupaikalta ja lähdettiin liikkeelle ilman apukäsiä tai liikaa ajattelua. Samppa toimi kuin sveitsiläinen kello: Kellontarkasti se kuunteli apuja ja kulki kärryjen edessä kuin vanha tekijä.

Liikkishetki. Minä ja pieni ponini sunnuntain auringossa.

Ja Pilkun pylly. 

2) Pilkkukin korkattiin. Sitä en yksin tohtinut ajaa, kun ennakkotiedoissa oli pientä mahdollista vihreyttä havaittavissa. Se sai valjakkovaljaat niskaansa ekaa kertaa ja sai tepsutella taluttajan kanssa pihalenkkiä ympäri jokusen kerran molempiin suuntiin. Rennosti se kuunteli ja yritti ymmärtää pehvaa painavaa mäkivyötä. Istuin tasaisella hetken kyydissä ja otettiin pieni ravipätkä. Pyörä pyöri ja näin jo Vermon pääsuoran mielessäni...

No, ennen sitä harjoitellaan ja tehdään Pilkusta varmaakin varmempi peli.

Sellaista siis. Niin kauan kuin kelit suosivat (miksi murehdin tätä jo nyt?) harjoitellaan ponien kanssa kärryjuttuja enemmän tai vähemmän. Salama käy kerran tai kaksi vielä jossain ja sitten ehkä vetäydyn talviunille. Mennyt kesä on ollut tavallista kiireisempi ja raskaampi, joten pieni hengähdystauko kaikesta stressaavasta lienee enemmän kuin paikoillaan.