Vähän pystypainia, maastoilua ja tallihommia

Voisin aloittaa sen taas: Kevätilmojen hehkutuksen täällä blogissa. Toisaalta voisin luvata jättää ne tähän, jokainen voi kelata tuonne vuoden takaisiin teksteihin ja lukea sieltä samat jupinat liittyen auringonpaisteeseen ja takatalveen. Eiköhän sama kuvio toistu tänäkin keväänä... :D

Tänään iltapäiväni oli hyvin hevospainotteinen. Ensin kotona tallihommat ja hevosten ruokinta, sitten siirryin Auraan loppuillaksi, kun kotipuolessa hevoset oli jo aamulla liikutettu. Sain siivoilla varsojen ja miniponin tarhan (lähes) täydessä rauhassa, koska lapsukaisilla oli päivälepohetki. Arjen pientä luksusta!

2.3.2012

Upean aurinkoisen päivän pienenä hidasteena oli hurja tuuli, mutta se ei menoa haitannut - satuloimme Tarun kanssa P & K-komppanian maastolenkille ja kävimme köpöttelemässä karvan alle 7 km lenkin. Ilma suosi ja lainaratsuni Pörri oli vallan mukava uusivanha tuttavuus! Keskinopeudeksi taskussani raksuttava SportTracker kertoi 6,26 km/h ja kestoksi 1h 1 min.

Salama ja jättiloimi 2.3.2012

Lopuksi käytiin vielä Voiton ja Salaman kanssa minikävelyllä. Salamalle pihasta poistuminen aiheuttaa vielä monenlaisia jännitystiloja ja se on kovin huolissaan, kun maisemat vaihtuvat. Se kirjaimellisesti meinasi karauttaa auringonlaskuun ja poistua horisonttiin... :) Hiljaa hyvä tulee ja kävelylenkkejä on tarkoitus jatkaa ja pidentää hamaan tappiin asti. Samalla tulee treenattua kuin varkain monia eri asioita, ainakin toivon ja uskon niin.

Kerroin muuten jokunen hetki sitten, että Salama sai hyvissä ajoin jo isojen poikien edustusloimen. Sitä kokeiltiin tänään eli toisin sanoen testasin omaksi ilokseni, että miten paljon poju "saa" kasvaa... Myös Duke sai viime viikolla ekat omat jutskat - lähdin ostamaan turvetta ja löysin kaupasta ihanan kääpiökokoisen tummanruskean nahkariimun. Ostoskoriin tarttuivat myös minikolmipalat, jotka saavat luvan toimia Salkun ensikuolaimina ja sen jälkeen Duke saa luvan periä ne. Kerrottakoon vielä, että ne turpeet jäivät sinne kauppaan...

Ensi keskiviikkona olen taasen toisen hevosen - eipäs kuin ihanan pienen ponin - ylpeä omistaja. Sitten saankin viritellä aamukamman taas asemiin, kun "saan" jäädä odottelemaan sitä kaunista päivää, että saan omat pojat kotiin. Se päivä on luvassa joskus loppukesästä. Odottavan aika on niin pitkä! Myös täällä kotona on pienet muutoksen tuulet luvassa ennen sitä, jo nyt keväällä. Kerron niistäkin sitten, kun tiedän itsekin jotain lisää.