Hevostelutiistai ja -keskiviikko

Soffe 24.1.2012

Tiistaina Sohvin irtokenkä saatiin vihdoin kiinni ja neitokaisen "loma" päättyi samana päivänä - ajattelin, että sillä olisi virtaa vaikka muille jakaa, mutta virtapiikki purkautuikin aika tasaisesti ja tamma puksutteli Annin kanssa tasaista tahtia kenttää ympäri. Tamma on saanut hankitreenin ja toki varmasti ihan ratsastelun kautta paljon lisää voimaa ja laukkakin pyörii jo mainiosti! Eikä myöskään viikon huilitauosta tuntunut olevan mitään haittaa, päinvastoin.

Itse kapusin eilen Misun selkään. Misu on aika persoona - hoitaessa ja käsitellessä itse rauhallisuus, mutta ratsain se ajoittain on hyvinkin hätäinen. Ei enää samoissa määrin mitä joskus, mutta oman keskittymisen täytyy olla ehdottoman kohdillaan sen kanssa ratsastellessa. Tänään jäin vähän ihmettelemään ja yllätin itseni todella usein pidättämästä hengitystä - toisin sanoen, yllytin hevosta oikein jännittymään ja keräämään kierroksia. Ajoittain tuli taas ihan kivoja pätkiä, mutta olin vähän pettynyt taas itseeni. Se on harvinaisen tuttu tunne nykyään... :D Lopuksi mentiin He C:1 rata läpi "vähän sinne päin", ihan vaan muistuttamaan, että miten heikossa hapessa oma ratsastus tällä hetkellä on. Tänään eli keskiviikkona vatsalihakset ja jalat huutavat muuten hoosiannaa, eli jotain sentään tuli tehtyä eilen.

Tänään sentään sain kokea onnistumisen tunteita pienen hevoslapseni kanssa. Salama oli jälleen innokkaana vastassa tarhan portilla ja osallistui tietenkin tarhan siivoukseen suurella tunteella. Se kaatoi kottikärryt tällä kertaa vain kolme kertaa! Välillä se kävi haastamassa minut leikkiinsä, mutta saatuan turhan monet pakit, tyytyi hän kiusaamaan vain hevoskavereitaan. Salkun uusin kamu, pv-o. Taku on vuoden Santtua vanhempi, mutta alkupäivien jälkeen pojat leikkivät jo yhdessä ja vauhti onkin melkoinen hyvässä mielessä.

Oikeastaan on vähän taktinen veto, että käyn ensin siivoamassa poikien tarhan, ennen kuin otan Salaman käsittelyyn. Se on usein vähän riekkunut ja rällännyt siinä siivouksen ohella ja on täten rauhallisempi ihmisen kanssa. Tänään käytiin ensin taluttaen ihmettelemässä pysäköityjä autoja, heinäpaaleja, roska-astiaa, liikkuvaa lumikolaa... Sen jälkeen melko pikainen harjaus, karvaa lähteekin jo melkoisesti. Jalat nousivat tällä kertaa malliikkaasti, niitä sai kaviokoukun kanssa rapsutella ja koputella. Jalkojen kanssa jokainen päivä on vähän erilainen, välillä takajalat nousevat helpommin kuin etuset ja päinvastoin. Kengittäjän kanssa jo sovittiinkin, että tämä katsoo Pojun kaviot joskus tässä lähiaikoina. Halihetkemme huipentui madotukseen - ihan pikkasen varauduin siihen, että matolääkkeen nautiskelee joku ihan muu, mutta pikkuinen otti sen reippaasti ja oli tämän kertaisen perusteella triplasti helpompi madotettava kuin meidän kaikki aikuiset hevoset yhteensä... :D

Olen tällä hetkellä ja varmasti tulevaisuudessakin äärettömän tyytyväinen pieneen hevosenalkuuni. Salama on kiltti, mutta sillä on reilu ripaus omaa tahtoa ja se on äärettömän rohkea. Tähän voisin laittaa monta kymmentä sydäntä ja hymiötä, sen verran rakastunut tämä tyttönen on! <3

Ostin muuten kirjan - aion nyt opiskella paremmaksi ihmiseksi, tai jotain. Kirja saapui muutama päivä sitten, enkä ole vielä ehtinyt syventymään siihen, mutta toivottavasti sieltä löytyy jotain uusia vinkkejä tulevaisuuteenkin... :)

Salama ja komea sh-ruuna Porre.