 |
| Pikkumies ja takana tarhanaapurit V & V. |
Tänään tutustuttiin varustehuoneeseen (sinne on mentävä kapeasta ovesta), harjoiteltiin kahdelta puolelta kiinni olemista ekaa kertaa sekä nosteltiin jalkoja. Kaiken kruunasivat pikainen harjaus ja rapsutustuokio sekä asiallinen kävely takaisin tarhaan. Heti kun Poju oli hetkenkin rauhallinen ja ennen kaikkea paikoillaan, paine hellitti ja pikkumies sai paaaljon kehuja. Se alkaa ihan selvästi pikkuhiljaa bonjaamaan sanan "ei" ja "hyvä" eron. :D Kaikki touhuamiset meillä kestävät lyhyitä aikoja, niin ettei varsa pääse kyllästymään ja kehittämään omia versioita eri askareista. Aikaa tietenkin pidennetään, kun asiat rupeavat sujumaan.
Hevostelu on ihanaa ja toisaalta aika jännittävääkin ilman menneisyyden peikkoja - jos tiedätte mitä tarkoitan. Tompan ja Fannin kanssa suurimmat ongelmat ovat olleet niitä, että menneisyydessä tapahtuneita asioita on pitänyt muuttaa tai niiden kanssa on pitänyt keksiä erilaisia tapoja kitkeä niitä. Nyt käsissä on "tyhjä taulu", joka katsoo koko ajan leikkiensä lomassa mallia ympäriltä, että miten kuuluisi käyttäytyä. Pienen hevoslapsen leikkejä on niin kiva katsella... :)
Kotona tammat ovat liikuskelleet epäsäännöllisen säännöllisesti. Pakkaset sentään hellittivät ja normaaliin liikutusrytmiin pyritään jälleen. Sohvi hankki itselleen nyt omatoimisesti lomaa heittämälllä etukengän menemään. Misun kanssa sen sijaan koin jälleen edellispäivänä kouluratsastuksen riemua, kun pitkästä aikaa jälleen istuin alas harjoitusraviin ja annoin vain mennä "vanhasta muistista". Hevonen toimi kuin unelma. <3
Tulevaisuuden suunnitelmatkin alkavat muotoutua mielessäni selvemmiksi: Haluan nimittäin Salaman syksyllä kotiin kesälaidunkauden jälkeen. Olen vähän pähkäillyt sen asian suhteen, mutta kaikista mielekkäin vaihtoehto se joka tapauksessa on. Orhi ehtii sitten valloittamaan maailmaa myöhemminkin, kun pääsee opiskelemaan mm. ratsastuksen saloja sitten joskus parin vuoden päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti