On niin helppoa olla onnellinen...

..kun siihen on kerrankin hyvä syy: Fanni. Se on varsinainen hyvän mielen lähettiläs, tai lähettiratsu, mutta kuitenkin. Se oppii hurjaa vauhtia asioita, yrittää parhaansa ja on nyt viime aikoina ollut aika cool, turha häseltäminen on jäänyt odottamaan ehkä kylmempää vuorokaudenaikaa... ;)

Hevostalli.netissä oli topic suikkulaisista suomenhevosista ratsuina ja niiden luonteesta. Eräs kirjoittaja kirjoitti omastaan näin: "Rohkea, itsenäinen ja reipas, upealiikkeinen, todella itsepäinen ja pelottavankin fiksu. Minusta kiltti, mutta ei kaikkien käsiteltävissä. Välillä ihan täysin tuulella käyvä, mutta tosipaikan tullen 110% luotettava. Diivaileva hassu ihana hevonen ;) Kisa- ja muissa vieraissa paikoissa vieraskorea superpro." Tämän voisin allekirjoittaa myöskin Fannin kohdalla täysin, ihan kuin meidän suomineidosta kirjoitettu... :)

Edellispäivänä treenailtiin kentällä ehkä "rankin" treeni tähän asti, paljon siirtymisiä kahdeksikolla, harjoitusravipätkiä ja laukannostoja. Fanni oli niin super! Sain oikean mielentilan sille ylle ja kaikki tuntui niin helpolta, vaikkakin osa asioista (esim. laukka oikealle) ovat vielä hankalia. Veikkaanpa, että aikojen saatossa, kun luottamus, fyysinen kunto ja yhteistyö muutenkin saadaan varmalle pohjalle, meistä kuullaan vielä jossain karkeloissa! 

Tänään ratsastin kentällä vain hetken ja sen jälkeen kävimme kävelemässä vielä puolen tunnin maastolenkin. Tamma käveli koko matkan, mikä on jo yksi suuri lisäsaavutus! Välillä maisteltiin ruohotupsuja, välillä katseltiin maisemia ja välillä käytiin kurkkimassa kantarelleja metsässä.  

Tässä pari kuvaa tältä päivältä:

Kuten kuvista näkyy, en ratsasta hevosta tällä hetkellä mihinkään "muottiin" tai "pakettiin", vaan pidän sen tasaisella tuntumalla aika vapaassa muodossa. Tällä hetkellä tärkeintä on, että pyydetty askellaji pysyy (lähinnä käynti), tuntuman hyväksyminen ja se, että jonkinlainen suoruus löytyisi ja vähän säilyisi. Pikkuhiljaa olen ottanut mukaan väistöjä käynnissä ja ravissa, koska ne tuntuvat luonnollisilta ja täten helpoilta tälle hevoselle. Käyntiä ja ravia ajoittan myös lyhennetään ja pidennetään, laukassa vaan laukkaillaan, pääpaino tällä hetkellä nostoissa. Olen päättänyt, että hiljaa hyvä tulee ja jos nyt alan "rutistamaan" hevosta väkisin etupainoiseksi kaula-kippuraan-ja-menoksi-modeen, niin eksymme vain väärille teille.

PS. Uusi satula (se Albion K2 koulusatula) on niin ihana! Harjoitusravi on saanut aivan uuden merkityksen ja tuntuu siltä, että oma istunta parani heti ainakin jollain tapaa, vaikka sitä oikeaa asentoa saakin vielä hetken hakea. Shoppailin uuden kypäränkin muuten, CO Wellingtonin. Sekin on ihana, tietty.