keskiviikko 8. syyskuuta 2021

Elämässä kiinni


On päästy taas vähän harrastamaan.

Pari viikkoa sitten käytiin Tiinan tunnilla naapuritallilla. Saatiin kasa työkaluja balettiharrastukseen lisää - asetus, taivutus ja tasapaino, siinä pähkinänkuoressa tämän hetkiset prioriteetit. Kuitupohjalla pitkää sivua hölkötellessä toivoin, ettei se sivu koskaan loppuisi. 

Säde on liikkunut hyvällä energialla ja satula on pysynyt keskellä. Tai pysyyhän se, jos istuu keskellä, mutta takajalan ollessa kipeä, penkki valui väkisinkin oikealle. Aiemmin koko ajan ja sittemmin vain ratsastuksen aluksi. Nyt tätä ei ole enää esiintynyt, joten ollaan kaiketi melko turvallisilla vesillä.


Sopivan liikutustasapainon löytäminen on ollut hankalaa, kun takana on pitkä kevyt jakso ja lihakset ovat tippuneet. Omastaan huomaa sellaisia pikkuriikkisiä asioita, mitä ei välttämättä muiden hevosten kanssa huomioisi ja otankin supervarovaisesti nyt kaiken. Ehkä vähemmän on enemmän ja pieni kompurointi (ei konkreettisesti vaan vertaiskuvallisesti) kuuluu nyt asiaan. Nyt on ihmisen toimesta liikuttu joka toinen päivä, pääasiassa edelleen maastossa ja edelleen pääasiassa vain käynnissä. Rasitustasoa on hieman nostettu eli takaosaa on vaadittu töihin ja pientä kiipeilyä ja vastaavaa on lisätty. Ravia on otettu hiukan suoralla. Syysvillit ovat tuoneet lisää virtaa "pieneen" tammaan, joten välillä kintut nousevat pyytämättäkin ilmavammin.

Takajalkaa kylmään edelleen hysteerisesti. Samoin takapolvia. Tuskin siitä neuroosista pääsen ikinä eroon, kun olen juuri velipojan kanssa samaan aikanaan oppinut. Toisaalta velikulta voi nyt paremmin kuin koskaan, kun sen jaloille ei tehdä mitään.


Mitä tulee kutinatilanteeseen, niin oman mukavuuden vuoksi sukkahousupuvusta (Snuggy) on luovuttu ja vaihdettu kaavut kokonaan Horsewareen. Niitä ei ole tarvinnut korjata kertaakaan kesän aikana. Huput ovat vähän kulutustavaraa, mutta lähinnä velipojan puuhastelujen vuoksi. Horsewaren loimi ei ole ihan yhtä hellä harjalle kuin sukkahousupuvut, joten jouhet ovat jonkin verran kuluneet sään edestä. Nyt elellään ihottumakauden pahinta aikaa ja polttiaisia on ihan hulluna. Toivottavasti ei kauaa, koska tamma on hieman totinen niiden suhteen. 

Noin muutenkin menee siis ihan kivasti. Säteen kanssa on kesän aikana saavutettu se tila, kun se lukee minun ajatuksiani niin hyvässä kuin pahassa - jos en ole ihan läsnä, ei ole tammakaan. Toisaalta taas hyvässä mielessä ajatustenluku vaihtuu hyvässä synkassa ja tamma toimii kuin sujuva ajatus. Eilen pitkästä aikaa vähän juoksuttelin ja pelkillä äänikomennoilla toimi hän. Tamma on pitkään mennyt kategoriaan, jossa valinnanvapautta ei kauheasti anneta, mutta nyt taitaa olla löytynyt se mukava tasapaino, jossa kaikilla on kivaa ja kaikki saa päättää jotain. Tamma ainakin hörisee joka käänteessä ja tulee aina luo. Toisinaan on neuvoteltu kyllä siitä, mennäänkö maastoon vasemmalta vai oikealta puolelta pihlajapuuta, mutta mitä pienistä.

Perjantaina pitäisi myös ratketa tuon ihanan satulan kohtalo - vuokra-aika on päättymässä ja edelleen rakastan istua siinä. Se vaikuttaa sopivan myös hevoselle edelleen, mutta haluan toisen mielipiteen siitä myös. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti