Maaliskuu taittuu jo loppupuolelle - kamalan pitkä talvi on jälleen selätetty! Tämä oli näemmä meidän tallin 13. talvi. Onneksi pyörää ei tarvitse enää keksiä uudelleen, rutiinit toimivat ja alkuvuosiin verrattuna talliporukka on triplaantunut. Koronasta huolimatta. :)
Sätkyn kaviopaise antautui vihdoin ja tammuska pääsi poikkiksen kanssa takaisin samaan tarhaan. Jos ne ovat aiemminkin olleet erottamattomat, niin nyt ne olivat aivan kaksoset. Kylki kyljessä ne kulkivat pari päivää kuin vastarakastuneet.
Paikat sulavat pikkuhiljaa ja säätiedote onkin luvannut kivaa keliä seuraavaksi viikoksi. Heti kun pihalenkki suli, valjastettiin ponit ja muisteltiin syksyn ajo-oppeja. Julishka oli vähän uhmakas teini, jonka mielestä tämä ajohomma on edelleen liian rahvasta hänelle ja pihalenkki on tylsintä ikinä. Mutta toistoja vain, kyllä se siitä. Hienosti se kuuntelee kuitenkin ihmistä ja vaikka se on samanlainen peruukinheiluttelija kuin isänsä nuorena, on se silti ihan kiltti. Pikkutypylle on varattu kengitysaika seuraavaan kertaan, joten päästään sitten ajamaan muuallekin vähän.
Melkein kuukausi meni, ennen kuin pääsin takaisin Säteen kyytiin. Se oli jälleen kuin kotiinsa olisi tullut! Koitin tässä välissä ratsastella Salamalla, mutta siinä on niin liikaa hevosta minulle ja mun selälle, ettei koko touhu muuta kuin turhauta. Jätän siis suosiolla Salkun liikutuksen edelleen muille (tässä pieni videonäyte iltapäivähölkistä) ja nautin tammani kanssa ihan vaan tästä:
Säteen kanssa jatketaan kävelyä (tai "kävelyä") aina huhti-toukokuulle asti, kunnes mennään jälleen katsastamaan jalan tilanne. Alkuvuosi on ollut kammottavan katkonainen, mutta ehkä tämä tästä. Ainakin Frouva Harmaalla on hyvä mieli ja se on paljon se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti