Päivä 1, perjantai 26.2.
Kipu paikallistuu vasempaan etujalkaan ja kavioon. Sääri kuiva, ei turvotusta tai lämpöä, ei arista jänteitä, mutta varaa huonosti painoa jalalle ja pitää jalkaa mielellään suorahkona keventäen kantaa. Heppa otettiin talliin, kenkä pois, pientä aristusta sisäkannalla jo sormin painaessa. Haude kavioon ja heppa karsinalepoon. Onni tai onnettomuus, mutta hevonen oli jo ennestään kipulääkkeellä takajalan vuoksi.
Soitto eläinlääkärille, pyysi tuomaan näytille heti la tai ma. Koska Säde on kulkenut vielä verrattain vähän, en halua lähteä viemään sitä traikussa nyt mihinkään. Kokenut matkustaja tekee yhden reissun varmasti kolmellakin jalalla, mutta raskas, tasapainoton ja kipeä vahvapäinen tamma on aika pian nurin siellä kopissa tuossa kunnossa. Luvataan palata asiaan ell:n kanssa heti ma. Toinen mahdollinen juttu, mikä käy mielessä, on mahdollinen kaviokuume. Niitä ei akuutissa vaiheessa kuljeteta.
Päivä 2, lauantai 27.2.
Hauteen vaihto. Edelleen kolmiloikkaa. Pehmeällä varaa jalalle melko hyvin, kovalla ei mielellään lainkaan.
Päivä 3, sunnuntai 28.2.
Kengittäjä tulee aamulla akuuttiajalla. Paisehan siellä, juurikin siellä sisäkannalla. Jälkimmäiseen hauteeseen tullut vähän mätää. Riemunkiljahduksia, jee, nyt pitäisi homma olla OK.
Vaan kipu ei helpota: Paise on avattu, mutta hevonen on edelleen aivan kolmijalkainen. Karsinalepo jatkuu. Allekirjoittaneella paniikkikäyrä jo tapissa. Tuurit tietäen tämä voi olla paise tai sitten jotain pahempaa. Kipulääkkeen piti loppua tänään, jatketaan sitä vielä muutama päivä kuitenkin.
Päivä 4, maanantai 1.3.
Ell lupaa tulla röntgenin kanssa kotiin huomenna. Tilanne on edelleen liikkumisen suhteen sama eli huono, mutta tamma on täynnä touhua ja elämää. Ruoka, juoma ja karsinaelämä on maistunut sille pelottavan hyvin.
Päivä 5, tiistai 2.3.
Eläinlääkärin käynti. Ei varaa kunnolla painoa jalalle astuessa. Alku sujuu, ns. normaalit kaviokuvat saadaan sujuvasti. Vaan riiputuskuvaa varten tamman yhteistyökyky lakkaa: Ei riehu, pure tai potki, vaan ei nosta jalkaa. Ei siis yksinkertaisesti nosta: Painaa koko painonsa vej:n päälle ja vaikka kolme muijaa sitä koittaa, ei jalka inahdakaan. Sätkyn tunnit tulivat siis täyteen tämän kipeän jalan näpräämisen kanssa.
Lopputulema: Ei tietoa mikä on. Kaviokuumemuutoksia (rotaatioita) ei ollut. Vej pulssittaa silti kovin. Hevonen on edelleen jalaton. Kipulääke vaihdetaan Previcox -> Finadyne. Torstaina klinikalle, mikäli luoja suo.
Uuden hauteen teko oli myös hieman haastavaa: Tamma jatkoi hyväksi havaittua juurtumistekniikkaansa. Ylipaino on ylivoimaa, mutta haude on jalassa. Ironista kyllä, se nostaa kaikki muut kolme jalkaa ihan kuin ennenkin eli hyvin.
Klo 18 annan ensimmäisen annoksen Finadyneä, kun edellisen kipulääkkeen annosta on kulunut turvallinen aika. Klo 20 vastassa on ihan eri hevonen: Arkoo edelleen, mutta touhua riitti.
Päivä 6, keskiviikko 3.3.
Aamulla Säde pääsee hetkeksi jaloittelemaan sairastarhaan. Laitoin kaverit vielä molemmin puolin, niin ei rupea ahdistamaan. Liike oli aamutuimaan taas hieman arkovaa, mutta parempaa kuin koko viikkona.
Päivä 7, torstai 4.3.
Klinikkareissu. Frouva kävelee traileriin suorilta jaloin, lupaavaa. Klinikalla ei kauaa tarvitse tutkia, kun vika on selvillä: Paisehan täällä. Roikotuskuva onnistuu salamannopeasti ja siellähän ne paiseet möllöttävät kaksin kappalein. Mitä tulee jalan nostamiseen, niin ei se ihan helppo ottelu ollut. Jos ylipaino on ylivoimaa, niin tekniikkalaji tuo painikin.
Paiseet avataan ja tamman olo helpottuu oitis. Seinämää avataan jonkun verran, joten karsinalepo kotona saa vielä jatkua. Säde keskittyy klinikalla oitis enempi riiaamaan naapurikarsinan ruunan kanssa, eikä enää ehdi vastustella etusen räpläämistä juurikaan. Kavio laitettiin vielä pakettiin eli siihen laitettiin saippuahaude. Huh helpotusta, että vika oli ns. normaali vika! Ja mikä parasta, Säde tepasteli trailerin kyytiin jälleen suoraan. Ihanan selväpäinen otus. Kesän treenit ovat siis kantaneet hedelmää.
 |
| Paise avattuna ja kavio odottamassa haudetta. |
Säde on kotona heti hyväntuulinen oma itsensä, hörisee ja juttelee kovin. Pikkasen karsinaelämä masentaa, mutta jospa viikonloppuna käytäisiin vaikka vähän kävelyllä.
Päivä 8, perjantai 5.3.
Säde varaa jalalle jo melko hyvin, lähinnä suojana oleva tossu lähinnä hidastaa menoa. Saippuahaude saa olla huomiseen asti ja sitten laitetaan kovettava haude tilalle. Käytiin kävelylläkin: Säde talutti minua pihan ympäri aika vauhdilla. Karsinassa olo on tylsintä ikinä eli Säde alkaa olemaan oma itsensä.
Mitä nyt?
Maanantaina matkataan klinikalle kontrolliin ja laitellaan samalla kenkää takaisin. Sitten toivotaan, että tämä olisi tässä - maanantaina lisästressiä hankin myös sillä, että samalla kontrolloidaan takajalan tilannetta. Jaiks!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti