Ollaan tässä edelleen enimmäkseen maastoiltu ja edelleen kriiseilen Sätkyn koulusatulan suhteen. Se sopii kyllä täydellisesti hevoselle, mutta itse en edelläänkään osaa istua siinä kipeytymättä. Aiempiin verrattuna siinä on siis hieman leveämpi istuin ja tuntuma hevosen jää jotenkin etäiseksi. Vanhassa Equipessa istuin oli kapeampi ja tuntuma hevoseen oli parempi. Nyt kolme kuukautta myöhemmin se tuntuu edelleen vaikealta istua. Ns. estepenkin istuimessa on taas helppo istua, vain koulusiivet puuttuvat.
Tilasin siis extempore satulakonsultoinnin Salkun sielunveljen omistajalta Elinalta - samalla tuli hänenkin korkattua sitten Sätkykin kentällä. En ole ruuhkaksi asti vielä päästänyt sinne selkään ketään.
Salkkukin toki pääsi ulkoilemaan. Korvat hörössä se kuljetti vanhaa ystäväänsä, eikä pitänyt turhaa kiirettä, koska aina ei tarvitse. Osa-aikaeläkeläisen etuuksia: Saa olla tässä ja nyt, kulkea päivän fiiliksen mukaan omassa kuplassa.
Niin se satula, jonka olen leikkisästi nimennyt "kamelisatulaksi". Ei se huono ole. Pitkäjalkaisen Elinan oli helppo istua siellä. Allekirjoittanut on tappijalkamallia.
Tilasin silti estesatulaa vastaavan "karvalakkimallin" eli toisen merkkisen koulupenkin sovitukseen ja se on näinä päivinä täällä. Katsotaan, saadaanko siitä apua.
Sätky oli myös hauska nähdä pitkästä aikaa kentällä jonkun toisen alla. Yritteliäs työmyyrä se on, vaikkei räjähtävästi reagoikaan asioihin. Osaa se senkin, mutta yleensä hattu pysyy päässä kierrosten noustua. Kauniisti ja tahdikkaasti se liikkuu ravissa, mikä on tietty hyvä asia.
Tiimin kokoonpanossa on muuten tapahtunut pieniä muutoksia. Vanha luottopelini eli vanha autoni otti ja lähti uusiin seikkailuihin, jätettyään minut kylmästi kesken työpäivän tienvarteen. Pari viikkoa meni autostressin parissa ja ilman mitään menopeliä. Nyt autokatoksessa asustaa uusi kulkuväline, kauan kaipaamani nelivetomaasturi. Jatkossa päästään siis hevosten kanssa reissuille oikeastaan milloin vain, kun ei tarvitse kytätä nättiä kesäkeliä etuvetoisen nuhapumpun kanssa. Mihinkäs ekana suunnattaisiin?
No tietty suuntaatte ainakin Laatuponikisaan! Toki siihen on vielä aikaa niin ei välttämättä sinne ensimmäisenä. :D
VastaaPoistaMinulla on vähän sama mielessä eli kaluston uusinta. Omani vielä toistaiseksi kulkee, mutta ikää ja kilometrejä alkaa olla alla aika lailla ja nyt alkaisi olla viimehetket vaihtaa, jos haluaa saada vanhasta vaihdossa vielä jotain hyvitystä. Mutta kun ei oikein olisi rahaa laittaa väliä eikä ainakaan varaa ostaa ihan uutta. Tämä nykyinenkin on vielä "maksamatta" eli en ole saanut säästettyä sen ostohintaa näinä viitenä ajovuotena.
Tälle vuodelle meillä ei ole osallistujaa sinne: Julishka ei ole nyt näyttelyiskussa ja Rippe joutuisi "russiluokkaan". Ehkä ensi vuonna voisi käydä ajamassa siellä? Julishkan ajo-opit etenevät hyvin. :)
PoistaAutot ovat kyllä sellainen riesa, että oksat pois. Välttämätön pahe. Kahdeksan vuotta kuljettiin Opelin kanssa samaa matkaa ja tämä oli kolmas kerta, kun matka katkesi kesken kaiken. Et silleen ihan jees prosentti kuitenkin. ;) En minäkään uuteen kärsinyt investoida, mutta ihan käypä peli tuolla setelitukolla löytyi.