Hei mukavuusalue.
Olet ihana, kun tarjoat turvallista ja mukavaa harrastamista. Hevonen ja kuski pysyvät tyytyväisinä.
Toisinaan tulee kuitenkin hetkiä, kun mukavuusalueen rajat hetkellisesti murtuvat. Kotona se voi tarkoittaa eksymistä, turhautumista, huonoa itsetuntoa - Tiinan tunnilla taas suuria ahaa-elämyksiä ja askelia kohti oikeaa kouluratsastusta.
Kannatti siis jälleen lähteä, osittain vähän nopealla aikataulullakin. Sätky kulki automatkat kuin rutinoitunut hevonen ja tunnilla jatkoi jo pelkästään Tiinan nähtyään sitä samaa rentoa jousiravia, mihin viimeksi lopetettiin. Käynnissä ja ravissa tehtiin hyvin loivaa väistöä pitkällä sivulla, jolloin takajalat joutuivat ihan todella jumppaamaan alle. Vauhti sai olla hiljainen, oikeastaan tuskaisen hiljainen, mutta niin ne väistöaskeleet sieltä yksi kerrallaan tulivat. Tamma löysi itsestään niin uudet lihakset käyttöön, ettei jaksanut enää laukkaosuutta ollenkaan.
Hyvä muistutus jälleen itselle, että joskus on tehtävä myös vaikeampia asioita ja vaikkei niin sanottuja kouluratakelpoisia pätkiä tullut kuin muutama, on se kuitenkin tärkeä osa tätä yhteitä polkua. Vielä ollaan kinttupolulla, mutta ehkä jonain päivänä valtatiellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti