sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Hullu hevosakka kirjoittelee


Vuosi on taittunut jälleen loppupuolelle. Kuukauden päästä on jo joulu! Justhan oli joulu. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika kulkee.

Pitäisi olla tässä iässä jo fiksu, mutta toisaalta ei saisi sammaloitua. Siispä sen enempää asiaa avaamatta, irtisanoin itseni uudesta työstäni ja palaan ensi viikolla vanhaan työpaikkaani. Kassi kahvipaketteineen on ollut pakattuna jo päiväkausia ja maltan tuskin odottaa, että pääsen ns. kotiin. Työ on kuitenkin (hevosenomistajan) pakollinen pahe, joten sen tulisi olla sellaista, että voisi sanoa olevansa kuin kotonaan siellä.

Se siis tarkoittaa, että kohta teen taas vuorotöitä. Toisaalta talvella iltavuorot ovat kivoja, kun aamulla näkee harrastaa päivänvalossa.


Salaman kanssa päästiin eilen tekemään taas jotain kivaa. Koska näin loppuvuodesta motivaatio meillä molemmilla kentällä pyörimiseen on noin nolla, oli kiva lähteä maastoon. Koska oli lauantai, aurinko paistoi ja normaali-ihmiset ovat silloin vapaalla, oli metsässä paljon muitakin. 90% lenkistä meni ihan rennosti silleen kuin toivoinkin, flunssa vielä söi omia voimia ja ravissa hevonen oli vähän vahva, ymmärrettävästi pitkän maastoilutauon jälkeen.

Paluumatkalla kuitenkin 500m matkalla tuli kolme erillistä irtokoiraa vastaan. Eka räksytti jaloissa, toinen totteli omistajaansa ja oli nätisti, kolmas syöksyi jalkoihin, mutta pelästyikin kesken kaiken ja pakeni tulosuuntaansa omistajien luo.

Salama pysyi nahoissaan, mutta vain koska olimme menossa kotiinpäin ja koska koira tuli edestä päin. Muussa tilanteessa kohti syöksyvä rakki olisi saanut sen kääntymään kannoiltaan ja pakenemaan kohti kotia, kokeiltu on, kun eräältä neidiltä kerran pääsi koira karkuun. Neiti sai koiransa haltuun ja pakeni juosten paikalta. Ja voin kertoa, tätä pakoreaktiota on opetettu lievemmäksi koko hevosen eliniän, mutta kuten jokainen pätevä tietää, jokaisella hevosella se vain on olemassa. Ja varsinkin tilanteessa, jossa petoeläin hyökkää kohti.

Nämä eivät olleet vielä pahimmasta päästä, mutta harmittavaisia. Ihmiset pakkaavat koirat autoonsa, ajavat tänne sieltä jostain ja päästävät koiransa irti. Näitä on paljon, joka päivä metsätien alussa on useampi auto. Pakkaanko minäkin hevoseni autoon ja lähden lenkkeilemään näiden koiranomistajien luo, olisiko se ok?

Samat ihmiset ovat tallanneet taimikoiden sekaan polkuja ja käyttävät viljeltyjä (heinä)peltoja kuin omiaan. Asutuksen lisääntyminen on siis tuonut mukanaan tällaisen kivan lisän, joka aina toisinaan nousee pinnalle.

Valitettavasti empiirisen tutkimukseni mukaan kymmenestä koirasta yksi ja puoli tottelee omistajaansa. Se on aika vähän siihen verrattuna, mitä laki määrittelee asiasta.

Koska maksan itsekin veroeuroja tähän maahan ihan hyvän siivun, olen päättänyt pitää oikeuksistani kiinni. Menen maastoon, jos haluan. Hevoseni on koulutettu ja kestää kyllä muutaman takaiskun. Tunnen sen läpikotaisin, joten ennakointi on helppoa. Varon tallaamasta jälkiä metsään ja käytän vain luvallisia reittejä. Mutta en enää jaksa olla ymmärtäväinen ja kiva, jos jonkun kuriton elukka (yleensä saatesanoilla "se on ihan kiltti") on jälleen irti ja aiheuttaa harmia minulle tai muille. En siis aio tuntea mitenkään huonoa omatuntoa, jos hevoseni lataa jonkun irtokoiran hengiltä. Korvausvelvollinen en näissä tilanteissa ole, päinvastoin.

Hihnassa asiallisesti liikkuvia koirakoita vastaan minulla ei ole mitään. Ne ovat itseasiassa kivoja ja loistavia opetustilanteita puolin ja toisin. 

PS. Kahdesti on käynyt myös niin, että näiden irti olevien koirat ovat karanneet metsätieltä, kirmanneet tuon maantien yli ja juosseet hevosteni aitaukseen jahtaamaan hevosia. Kummallakaan kertaa koiran omistaja / haltija ei ole edes pahoitellut mokaansa. Voisin paasata tästä(kin) parin kappaleen verran, mutta jätän nyt väliin.

12 kommenttia:

  1. En ymmärrä itsekään koiran omistajana näitä asioita. Ymmärrän sen, että koiria halutaan pitää metsässä vapaana, mutta koiran on silloin oikeasti oltava omistajan hallinnassa ja näin ei aina ole. Minä pidän omaani vapaana ainoastaan sellaisissa paikoissa, missä tiedän, ettei hevosia liiku (tai ainakaan pitäisi liikkua) lähimaillakaan ja minun koirani on sentään jollain tasolla totutettu hevosiin. Eli esimerkiksi Elviiran tallin lähellä olevilla ratsastusreiteillä se ei ole koskaan vapaana.

    Vahinkoja sattuu aina jollain tasolla, mutta siinä tapauksessa pitäisi eläinten omistajissa olla sen verran munaa, että jäävät selvittämään asiat tai vaikka pyytämään anteeksi. Tuon käppänän kanssa sitä joutuu melko usein pahoittelemaan sen käytöstä, kun se jostain syystä ei pidä lastenrattaista, tai mistään muustakaan, missä on renkaat pyörimässä. Moni vanhempi on ollut selkeästi ilahtunut, kun olen sanonut, ettei se teidän lasta rähise vaan noita pirun renkaita... Ei tulisi mieleenkään juosta karkuun tai vaikka vaihtaa suuntaa tässä tilanteessa.

    Onneksi esimerkiksi Elviiran kanssa olemme toistaiseksi törmänneet maastossa vain kytkettyihin koiriin ja päästy jopa juttelemaan koiran ulkoiluttajan kanssa samalla, kun 2-vuotias heppa totuttelee metsän keskellä leikkivään koiranpentuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on ollut koira ja lapsuudessa koiria oli kotona useampi. Luulen siis myös tietäväni, miten sellaisten kanssa yhteiseloa elellään. :) Oma koirani oli käytännössä aina kiinni, jos liikuttiin kotipihan ulkopuolella. Silti se oli ihan onnellinen, sai kirmata vapaana tuossa pihalla sitten sen minkä halusi.

      Minä olen aina kiittänyt niitä, jotka ovat koirineen kohdanneet esim. ratsukon. Arvokasta oppia molemmille. Useimmin koirat pelkäävät ja Salama haluaisi tuuppia kaikkia. :D

      Poista
  2. Jotenkin ihan äärettömän noloa lähteä vain paikalta. Kai se omatunto nosti punaa sen verran naamaan että hävetti?-mutta ite ainaki olisin kauhuissani, jos en näkisi ratsukon lopputulosta; saako hepan takaisin raiteilleen, vai saako kaikki lukea suru-uutisen lehdestä kun ratsastaja pudonnut ja kuollut ja syytä ei tiedetä. Olisi kauheaa lukea tällaista ja tietää että oma syy oli. :(
    Itsellä kans koira, omalla pihalla saa irti olla mutta luoksetulo ei toimi pätkääkään tontin ulkopuolella eli aina kytkettynä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. :( Luulen myös, että taisi pelästyä. Harmi, että siinä tilanteessa oli toinenkin koira, minkä päälle tuo irti päässyt otus myös kävi. :/

      Poista
  3. Nämä on kyllä ärsyttäviä juttuja kun ihmiset eivät hallitse koiriaan. Kerran ajoin ponillani kera käsihevosen ja häntä pidelleen siskoni. Yhtäkkiä koira säntäsi jostain pihalta ja lähti räkyttäen jahtaamaan meitä. Ponini ei onneksi hötkyile oikein mistään. Omistaja huusi koiraa aikansa ja kun ei totellut niin huusi meille vihaisesti "pysähtykää nyt s****na!" No mepä pysähdyttiin ja omistaja otti koiran kainaloonsa ja lähti. Menin tilanteesta jotenkin lukkoon, olisin kyllä voinut sanoa että pidä koirasi kurissa. Mitähän olisi tapahtunut jos koira olisi päässyt liian lähelle? Ponini ei pidä koirista, joten se olisi taatusti potkaissut. Onneksi on tullut myös niitä hyviäkin koirakohtaamisia! :) Itselläni myös koira ja pidän sitä vapaana vain omalla pihalla ja mökillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietty se oli sun vika, kun kuljitte tiellä ja kehtasitte tuolla tavalla häiritä. ;)) No ei vais, onneksi ei käynyt kenellekään mitään.

      Muistan myös, kun oltiin Annin kanssa ajo-opettamassa Dukea ja tehtiin ihan ekoja lenkkejä tuossa. Kerran oltiin tulossa kotiin päin ja olin vierellä kävelemässä. Kolme kultaista noutajaa tulee vapaana vastaan ja vähän jänskätti, miten nuori poni reagoi. Onni onnettomuudessa poni oli rohkea ja lähinnä murhanhimoinen, sain tosissani häätää koiria pois ponin kimpusta...

      Poista
  4. NIIN SAMAA MIELTÄ! Meilläpäin on irtokoiria taloissa ja nyt syksyllä hirvikoiria ym mutta ne kaikki on ihan ok. Mutta kun näitä kaupungeista (yleistys) tulleita koiranulkoiluttajia tulee vastaan niin kylmä hiki nousee otsalle kun ne koirat irrallaan usein syöksyy jalkoihin jne. Tulee mieleen, että tuodaanko ne huonosti käyttäytyvät koirat maalle kun ei kehdata muualla liikkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irti olevat koirat ovat (kuulemma) onnellisia ja tietty ihan kilttejä, kun ne saavat toteuttaa itseään. OK.

      Samalla ideologialla voisin aidata naapurin pellosta vähän itselle laidunta, koska hevoseni olisivat onnellisimpia silloin. Tai vastaavasti saan ajaa ylinopeutta, koska olen hyvä kuski tai jättää pysähtymättä STOP-merkin taakse, koska se merkki on siinä ihan turhaan. Vastaavasti voisin tuijottaa aina vain omaa napaani ja tehdä niin kuin tykkään, viis muista tai mistään säännöistä / lakipykälistä.

      Koirat ovat ihania ja niissä ei ole mitään vikaa, JOS ne koulutetaan ja pidetään hyvin. Eli juurikin sitten kiinni, jos liikuskellaan muiden nurkilla. ;)

      Poista
  5. Tuo työstä kirjoittamasi pätkä on pyörinyt päässä monta päivää. Itsekin näitä asioita pyöritelleenä olen päätynyt siihen etten ole lähdössä "kotoa". :D Eli tsemppiä uusvanhaan työhön!
    Näin pimeimpään aikaan olisin itsekin mieluusti vuorotyöläinen, mutta täytyy hakea sitä päivänvalovirtaa sitten viikonloppuisin niin paljon kuin mahdollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja olen saanut Totin (silloin 4v) molemmille puolille louskuttamaan tallin silloisen naapurin hyvin paimenviettiset koirat, hetken ehdin jo miettiä kuinka mahtaa käydä kun koirat syöksyi takaapäin täysiä, mutta onneksi pikku "mammanpoika" totteli pidätettä ja lähinnä örisi hädissään epämiellyttävää tilannetta. :/
      Siitä lähtien olen suhtautunut hiukan varauksella vapaana juokseviin koiriin jotka ei ole 100% varmuudella omistajansa hanskassa. Vaikka tietysti pitäisi olla cool ja zen ja antaa kaikkien kukkien kukkia ;)

      Poista
    2. En palannut nöyränä, vaan kokemusta rikkaampana takaisin. Ja tänään oli eka työpäivä, voi että oli kiva fiilis. :D Iltavuoroja ei nyt varsinaisesti ole ikävä, mutta talviaikaan tuo valoisuus kyllä houkuttelee. Sama homma arkivapaissa, niillä on joskus paikkansa.

      Poista
    3. "Vaikka tietysti pitäisi olla cool ja zen ja antaa kaikkien kukkien kukkia ;)"
      Sepä se, välillä saa todella miettiä tuota omaa mielenhallintaa, mitä kaikkea se kestääkään. Koiraihmiset valitettavasti välillä koettelevat sitä liikaa. :P

      Poista