Arjen sankari

Perjantai 13. päivä jäi näemmä päälle.

Perjantaina Se Kuuluisa Joku päätti ikuisen dieettinsä ja (t)aituroi ojanpuoleiset puskat kiduksiinsa aidan yli. Lopputulos tässä:

Sähköpaimen on sen koomin säädetty "vähän" kovemmalle. Korjasin toki aidat tuoreeltaan tuolloin ja hirveässä kiireessä. Kiirehdin siitä sitten töihin ja totesin sitten toimistolla, että silloin olisi ollut vapaapäivä. Hankin vielä juuri kalenterinkin kaikkia näitä muistettavia juttuja varten. Näemmä ilman sitä sujui jopa paremmin.

Jotta arjen pieni vastustus ei jäisi siihen, olin tiistaina menossa lounaalle töiden lomassa. Päätin hemmotella itseäni Subwayn leivällä ja sitä maksaessani pankkikortti ei vain toiminut. Aivan äimänkäkenä soitin pankkiin, josta selvisi, että kortin tiedot ovat jossain kohtaa kopioitu ja pankki on varotoimena sulkenut kortin. Ihan kiva! No, Visa vinkumaan sitten. Iik ja kääk.

Koska ei kahta ilman kolmatta, keskiviikkona oli jälleen vähän kiire (koska edelleen oma vika) ja hypätessäni työpaikan pihassa autoon, tipahti uudehko puhelimeni taskusta. Tietenkin suojakuori auki ja näyttö edellä asfalttiin. Riks, raks ja v*t*n poks.

Lienee taas se aika vuodesta, kun on parempi kääriytyä kuplamuoviin ja syrjäytyä rauhassa.

Fiksu ehkä tekisi niin, mutta yrittänyttä ei laiteta. Hepparintamalla noin muuten kukoistaa: Ensin fiksataan satula toivon mukaan kuntoon ja viikonloppuna valmentaudutaan vähän. Edellyttäen tietenkin, että satula sopii vielä selkään. Jotenkin tuntuu, että jokin saattaa mennä vielä pieleen...