Takaisin Teivoon

Lauantai 16. syyskuuta valkeni sateisena ja harmaana. Säätiedoitus ei myöskään luvannut mitään huippukeliä Tampereen päälle. Jo kahden tunnin ajomatkalla sade piiskasi ja näkyvyys oli paikoin todella huono. Mennään nyt, kun kerran ilmoittauduttu on ja mihinkään ei oikein ole Salaman kanssa kuluneena vuotena menty. Toki vähän ahdisti, kun edeltävä viikko meni rokotuksesta ja siitä seuranneesta järkyttävästä reaktiosta toipumiseen, viikon tarhalepo kun tekee tästä kaverista jo siinä ajassa melko pullukan. Juhlanäyttely kuulosti kuitenkin kivalta vaihtoehdolta ja hauskalta huvilta rakkaan ruunani kanssa.

Tavoistamme poiketen Teivoon saavuttiin jokseenkin tiukalla aikataululla ja jopa aavistuksen myöhässä. Surffaillessa kuran ja muiden kehien läpi perimmäiseen kehään huomasin, että meitä vähän niin kuin odotetaan jo. 

Salaman näyttelysessio oli siis varsin lyhyt ja tiivis: Polle alas autosta ja kehään. Verkkakierros ravia ja arvosteluun. Kun tuomari nopean arvosteluhetken jälkeen lähestyi kakkosruusukkeen kanssa ja kääntyi kesken matkaa takaisin todeten, että väärä ruusuke, olin ihan varma kolmosesta. Sattuuhan näitä, totesin. Yllätys olikin melkoinen, kun tuomari toi sinivalkoisen ruusukkeen!

Seuraavaksi pyörittiinkin jo luokkavoittajan valinnassa neljän muun ykkösen saaneen kanssa. Lopulta Salkku nappasi kolmannen sijan. Ruunia oli alunperin ilmoitettu 15 kpl, joten ei pöllömpi juttu tämä. Luokkavoittajalla näytti olleen pisteitä 41,5p ja toiseksi tulleella samat 40p kuin Salamallakin. 

Salaman pisteistä olin äärimmäisen iloinen. Puhelimen päässä oli kotona hyvin hiljaista, kun ilmoitin rakkaan ruunani menestyksestä! :D 

Tämä reissu oli siis sellainen tulin, näin ja voitin-retki. Näyttelypaikalla oltiin karvan päälle puoli tuntia ja hevonen oli itse rauhallisuus koko ajan, vaikka radalla melkoinen härdelli olikin. Se käyttäytyi poikkeuksellisen hyvin ja kehässä oli oma minäminä-itsensä. Ei reppana tiennyt, kummalle puolelle poseeraisi, kun toisella puolella oli tuomari ja toisella puolella kuvaajia. Siispä se keimaili kehässä kuin mikäkin suuri stara vaihdellen jalkojen paikkaa ja käänteli päätään vuoroin puolelta toiselle. Hauska tyyppi.

On se rakas. Rakas ruunani. <3 Nyt voidaan syrjäytyä rauhassa pitkän ja pimeän talven yli!

Paremmat kuvat ja muut olennaiset asiat edellisessä postauksessa.

Hiphei! 

Mitä me saatiin, kysyy Salkku oitis. 

Pilkku oli toki mukana kuljetusmaskottina.