torstai 28. syyskuuta 2017

Pilkun ruunaus: Check!

Kukkuu maailma. Tuore ruuna tässä hei!
Pilkku ei tehnyt poikkeusta tässäkään lajissa: Se on ongelmaton vaikka mikä olisi! 

Aiemmissa ruunauskokemuksissani Salama pisti klinikan väen koville ja Duke pisti kotona ranttaliksi, kun ei vastannut rauhoittaviin sitten millään ja ihan rajattomasti niitä ei kuitenkaan voi antaa. Sitä oli lopulta pitelemässä puolen tusinaa naista ja slti pallien poisto oli työn ja tuskan takana. Silloin vannoin, ettei ikinä enää tätä.

Aika kultaa kummasti muistot. ;) Pilkun ruunaus meni kuin oppikirjasta ja nyt tuore ruuna toipuu kaikessa rauhassa olkikuivitetussa karsinassaan. Huomenna se pääsee jo tarhaan ja sitten aloitellaankin jo liikuttelu liinassa. Haavat huuhdellaan päivittäin ja lääkkeitä (antibiootti ja kipulääke) menee viitisen päivää. Toivottavasti haavat paranevat suotuisasti myös, tähän asti olikin liian helppoa tämä.

Aamulla laitettiin karsina valmiiksi eli paksusti olkea turpeen päälle.
Sitten pony kanveesiin ja nati nati.
Salama valvoi tarkasti näitä touhuja.
Ruunaus on toimenpiteenä nopea, mutta puristimia pitää pidellä 10min paikoillaan. Tässä vähän sensuroituna se hetki.

4 kommenttia:

  1. Teillä ruunaus näemmä kotona?? Voisitko kertoa siitä vähän enemmän? Olen aina kuvitellut, että kaatoruunaukset tehdään aina klinikalla. Itsellä olisi ponin ruunaus myös edessä, niin sillä kyselen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjut vastaa varmaan vielä muutenkin, mutta mäkin kerron kokemukseni :)

      Mulla ruunattiin 1v shettis myös kotona, ja kaadettiin. Tai meni ihan itse maahan jo pelkästä rauhoituksesta, ja eläinlääkärin olisikin ollut aika mahdoton tehtävä ruunata se pystyssä, niin pieni Minos silloin oli. Hyvin meni itse ruunaus kuin myös parantuminen, ei ongelmia! Jatkossakin jos tulee tarve niin ruunautan kotona.

      Poista
    2. Pilkun kohdalla päädyin kotiruunaukseen ponin itsensä takia, se pysyy rauhallisempana ja rentona täällä. Tiedostin myös, että sen jälkihoito onnistuu kotona eli se on kiltti pestä ja piikittää. Salaman kanssa en edes harkinnut kotona ruunausta, sen vein suoraan klinikan saliin. Jälkihoito näissä poikkeaa paljon toisistaan. Klinikkaruunauksen jälkeen heppaa piti kopittaa ja kävelyttää vain hallitusti, kotiruunauksen jälkeen mitä enemmän liikkuvat, sitä parempi.

      Poni sai valita, seisooko vai meneekö unille. Hän valkkasi unet ja sai pötkötellä pitsilakanoilla aamupäiväunien ajan autaan tietämättömänä siitä, mitä jalkovälissä tapahtuu. Meillä kävi sama eläinlääkäri kuin Raisan Minoksellakin. :) Nopea ja helppo juttu, ei mitään sähläystä tai säätöä. Ihan mitään jonoksi asti kotona ruunaavia ei täällä ole, meidänkään seudulla.

      Koska nukutusainetta käytettiin vähän, oli poni vähän sekava herättyään. Samantien kun se sai jalat alleen, alkoi se napsimaan olkea suuhun (koska nälkä) ja oli muutenkin menossa (lähinnä siis pää meni, jalat eivät osanneet seurata) jonnekin suuntaan. Ensi kerralla osaan varautua kuonokopalla, jotta eivät syö heti operaation jälkeen mitään. Nyt tyydyttiin vain laittamaan poni kahdelta puolelta kiinni, jossa toipui muutaman tunnin tokkurastaan.

      Näin pari päivää operaation jälkeen poni on pirteä ja hyvävointinen. Nyt alkavat ne ajat, kun haavat meinaavat mennä herkästi kiinni. Eli nyt on sorkittava vähän niitä, jotta eivät tulehdu ja turpoa.

      Poista
  2. Ja niin juu, jatkossakin ruunaan helpot (eli lähinnä ponit) kotona ja muut sitten harkinnan mukaan, jos näitä vielä tulee.

    VastaaPoista

Blog Widget by LinkWithin