Tuhlaajapoika

"Elän, pelaan, kuljen ja laulu soi..."

Mennyt syksy ja alkutalvi on Salaman kanssa painittu epämääräisen vaivan kanssa. Oli keuhkoputkentulehdusta, bakteeritulehdusta ja monta kortisoni-, sulfa- sekä antibioottikuuria. Ennen tätä kierrettä Ruuna Reippaan askel oli ollut kevyt ja elämä ihanaa. Taudin myötä liikkumisen ilo katosi, takajalkoihin tuli epämääräisiä turvotuksia ja liikkuminen oli vähintäänkin kammottavaa katseltavaa. Pelättiinpä kerran jo kaviokuumettakin, kun takana oli pitkä kortisonikuuri.

Pakko sanoa, mieli oli aika maassa ja peli tuntui jo kokonaan menetetyltä ihmeellisen ja sitkeän vaivan kanssa. Aina kun valo pilkahti tunnelin päässä, paljastui se vain vastaantulevaksi junaksi.

Helmikuun aikana Salama on pikkuhiljaa herännyt henkiin. Mieli on virkeä ja se osaa monenlaisia loikkia. Silmissä on kirkkautta ja tuttu ADHD-ruuna on läsnä. Koska takajaloissa oli edelleen vaihtelevanlaista turvotusta, käytin sen pari viikkoa sitten klinikalla varmuuden vuoksi. Ajattelin, että parempi katsoa kuin katua ja hyvä niin: Kotiin tultiin jälleen vikalistan kanssa. Otj kavioluun reunassa oli ehkä jokin juttu (murtumaepäily), takapolvet olivat vähän ärtyneet (hokkikausi) ja ontuipa tuo sitten otj:ta yllättäin ulkojalkana 1,5/5. Kintereetkin kuvattiin, mutta niissä pattitilanne oli entisenlainen eli otj:ssa on sama pieni kinnerpatin alku ja vtj on terve. Tänään oli sitten kontrolli aiheen tiimoilta.

Pitkääkin pidempi tunneli on toistaiseksi läpäisty. Tällä kertaa valo sen päässä oli kuin olikin ihan oikea aurinko.

Linkki videoon

Takana pari viikkoa huilia reilun kuukauden jatkoksi ja siihen kylkiäiseksi saatiin viime käynnillä pieni kuuri vähän tujumpaa troppia: Kas, ei ole turvotuksia, ei ontumaa, ei vaivoja tai murtumia. Ruuna Reipas on jälleen nimensä veroinen! Melkein entistä ehompi, totesi ell. "Tämän hevosen tulevaisuus näyttää jälleen valoisammalta." totesi hän. 

Jatkohoito-ohje kuuluikin niin, että nyt palaillaan varovaisesti takaisin normaaliliikutukseen. Se tarkoittaa siis sitä, että jo kertaalleen kuopattu ratsutussuunnitelma voidaan ehkä sittenkin toteuttaa. Sanotaanko näin, että varovainen jee-fiilis on jälleen läsnä - uuden satulan saa sittenkin ottaa käyttöön, ennen kuin se pölyttyy ihan kokonaan.

Samba oli tietty mukana. Ei me nyt ilman maskottia pärjätä. ;)

PS. Kiitos Raisalle varsin kokonaisvaltaisesta avusta!