Vanha blogipohja oli jotenkin epäselvä ja vaikealukuinen näin jälkikäteen, joten tämä blogi on jatkoa vanhalle.
Uusi vuosi on alkanut rennosti. Itselläni on ollut paljon töitä ja kouluhommatkin painavat niskaan (ai mikä opinnäytetyö?), joten kauhean täysipainoisesti eivät ole hepat liikkuneet. Tosin ollaan aina otettu aika rennosti tämä alkuvuosi, joten sikäli aihetta paniikkiin ei ole.
Tomppa vietti jälleen syntymäpäiväjuhlia uutena vuotena. Iso Valkoinen on jo 19-vuotias teräsvaari! Vaikka jalkavaivat ajoittain hidastavat menoa, ei ulkonäöstä ikää ihan heti arvaisi. Sama pilke silmäkulmassa sillä on yhä, aina se jotain kivaa jäynää on keksimässä... Tomppis on saanut maastoilla, karkailla (oma-aloitteisesti tosin) ja ottaa rennosti, mielestäni se on sen jo ansainnut. En halua "kiusata" sitä enää aktiivisella treenillä, sen sijaan sen into työskentelyyn pysyy paljon parempana, kun tylsiä koulukiemuroita treenaa vain kerran kuukaudessa. ;)
Hennu sai joululahjaksi uudet varusteet. Vanha satula jäi kapeaksi Hennun kerätessä lihaksia (vai läskiä?) selän tienoille ja alkoi uuden penkin metsästys. Ajattelin ensin tyytyä johonkin perusmukavaan yleissatulaan, jolla on sitten kiva maastoilla, mennä vähän sileällä ja hypätäkin kerran jouluna ja joskus juhannuksena, mutta... Toisin kävi, sillä sattumalta satula-autosta löytyi aivan ihana Stübbenin koulusatula, joka istui tammalle kuin tatti ja oli itsellenikin enemmän kuin mieluisa. Värikin sattui vielä olemaan ihanan tummanruskea... ;) Penkki on mallia Juventus D eli isoille poneille / pienille hevosille ja lyhyille ratsastajille suunniteltu ja on ollut aivan superhyperhyvä meille. Joulupukki toi myöskin Hennulle hilppasen hienot Dyonin suitset vaaleanpunaisella timanttiotsapannalla, kyllä nyt kelpaa viuhahdella puskissa! Jalustimet ovat tietty samaa sarjaa vaaleanpunaisilla timanteilla. Turhamaisuus on sallittua ainakin kerran vuodessa, eikö vain?
Hennun ratsukoulutus on edennyt viime syksyn taantumasta mielestäni oikein mallikkaasti. Olen oivaltanut paljon asioita ja ajoittain tamma menee oikein kauniita pätkiä itseään kantaen, jopa jo laukassa. Rentouskin alkaa löytymään, ainakin ajoittain. En halua hätäillä sen kanssa enää, koska tammuska on niin kiltti, ettei "osaa sanoa ei" ja helposti sen kanssa tulee tehtyä liikaa. Siitä se sitten hermostuu ja tammamaisesti loukkaantuu syvästi, minkä jälkeen luottamuksen rakentaminen on jälleen työlästä. Pienetkin edistysaskeleet ovat siis suuri ilo, mihin tässä nyt kiire edes olisi.
Kevät kolkuttelee jo ovella. Saa nähdä, sulavatko lumet edes juhannukseen mennessä... :)
Loppuun vähän sekalaista kuvasatoa alkuvuodesta:
Tomppis, Mare ja villasukat päiväkävelyllä 19.2.2011
Hennun kanssa ryhdikästä ravia ;)
Hennu laukkailemassa pellolla 4.1.2011.
Tomppa 19wee! (1.1.2011)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti