Olen Salaman kohdalla monesti miettinyt, voiko hevosella olla asperger-piirteitä.
Uusien asioiden oppiminen on aina ottanut siltä oman aikansa, mutta kun se jonkun asian oppii, se tekee sitä täysillä ja todella hyvin. Hyvänä esimerkkinä pohkeenväistö ja väistätykset, sen oli nuorena todella vaikea oppia laittamaan jalkojaan ristiin ja asiaa harjoiteltiin maastakäsin pitkään. Nyt väistöt ovat yksi sen vahvuuksista, mitä enempi piiperrystä, sitä enempi Salama on vahvimmillaan.
Sen keskittymiskyky on myös äärimmäisen mielenkiintoinen. Toisena päivänä päällä voi olla lentonäytös, vieressä puimuri ja kaivinkone, tiellä mopojen kiihdytysajot ja pihalla klapitalkoot aiheuttamatta minkäänlaista ongelmaa. Toisena päivänä jo pelkkä perhonen lentämässä kohti voi olla traagista. Rutiinit ovat tärkeitä ja Salama on erityisesti ruoka-ajoista kellontarkka.
Toki ihan terve poika hän ei ole, vikalista on valitettavan pitkä. Fyysiset rajoitteet tekevät tavoitteellisesta ja suunnitelmallisesta treenistä lähes mahdotonta, kun Ruuna Reippaan liikunta on pitkälti päivän kunnon tsekkausta.
Yksi mielenkiintoinen piirre on myös se, että ratsain se vaatii kuskiltaan täsmällistä apujenkäyttöä, hyvää tasapainoa ja virheettömyyttä. Virheitä Salama ei siedä ja se on isoksi pojaksi todella herkkä. Moni asia ahdistaa ja hyvä esimerkki on turparemmi - se roikkuukin sillä löysällä mukana lähinnä esteettisistä syistä. Satula ei saa lainkaan painaa lavoille, se ei liiku silloin milliäkään eteen. Myös liiallinen prässääminen ahdistaa ja silloin lentää perä.
Mutta sitten kun kulkee, niin sitten kulkee. Kuvissa ihana Elina ja Salkkuli 4.7.2021, kun kaikki taivaankappaleet olivat kohdillaan. <3
Parhautta on kuitenkin olla halinallena. T: Salkkuli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti