Pohjat ovat yhtä koppuraa, mutta se ei estä treenaamasta yhtä asiaa, mikä usein jää vähemmälle huomiolle: Käyntiä.
Salaman tapauksessa käynti on hyvinkin tuttu juttu, onhan tässä useampi vuosi kävelty erinäisin tavoin. Perusratsastus on silti ihan mahdollista käynnissäkin ja hikikin voi tulla. Tänään ei, koska hyytävä tuuli, mutta normaalisti kyllä.
Salaman tapauksessa ensin on saatava heppa reagoimaan pohkeelle. Vaikken enää ratsastakaan Salamalla itse, niin Sätkyn tässä lomaillessa (siitä myöhemmin lisää, kun tutkimukset ovat saatettu loppuun) olen käynyt selässä pari kertaa. Pohkeelle Salama on aina vain yhtä hidas, jos ratsastaja ei ole tarkkana kuin porkkana. Laitoin Annille "vauvarissakannukset" jalkaan tänään helpottamaan elämää.
Ensin käynnissä mennään vain eteen ja pohje on kuin koiran vinkulelu, nopea ja reaktio on saatava välittömästi. Maiseman ei tarvitse vaihtua liian nopeasti, mutta takajalkojen on oltava aktiiviset, oli ohja lyhyt tai pitkä. Sitten suoraksi ja ensimmäisenä ihan vain pysähdyksiä ja siirtymisiä käyntiin. Jälleen jalkaa on reagoitava tänään eikä huomenna ja liikkeelle lähtö pysähdyksestä tulisi tapahtua "takaa eteen." Helposti heppa valuu tyhjäksi edestä ja lähtee kiemurrellen matkaan sitten kun kerkiää.
Kun pysähdyksiin on saatu hyvä rutiini, soitetaan haitaria. Lyhyttä ja pitkää askelta, askeleen lyhennys melkein pysähdykseen saakka. Tämä viimeistään herättää Salkkulin ja perä kevenee.
Siitä onkin luontevaa jatkaa keskittymistä vaativiin tehtäviin eli väistöihin sekä etu- ja takaosakäännöksiin. Pitkän sivun alusta kulmana jälkeen vähän väistöä keskelle, suoristus ja muutama askel suoraan ja taas väistöä takaisn uralle.
Lopuksi otettiin vielä jokunen etu- ja takaosakäännös. Takaosakäännös on Salkulle vielä vähän hankala, mutta pikkuhiljaa nekin sujuvat.
Loppukäynnit vielä pihalla, sokka irti metsässä (liian lystiä jo) ja sitten talliin jäähylle. Näin tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti