lauantai 7. marraskuuta 2020

Marraskuun alkua


Uusi arki yhden liikutettavan hevosen ja neljän sellaisen hovipalvelijana lukkiutui nopeasti uomiinsa. Sain oitis mielenrauhan, kun ei tarvitse väkisin lähteä taistelutantereelle Salkkulin kanssa. 

Salaman osalta diili on simppeli: Kaikkea saa tehdä mitä tähänkin asti ja jos kremppaa tulee, huolehdin niistä. Jos ja kun ei tule, niin se saa tepastella onnellisena ja tyytyväisenä ilman minua menemään. 


Sätkyn kanssa palattiin takaisin Micklem-suitsitukseen. Kun mikään ei paina poskiin, se on kovin tyytyväinen ja edestä tähän asti vakain. Se, ettei oma silmä vieläkään ihan täysin hyväksy näitä koulusuitsiksi, on sitten ihan allekirjoittaneen ihan oma häpeä. Ihanat HG Ergo-suitset jätin kuitenkin muistoksi suitsinaulakkoon, jos niitä joskus sitten koristeena käyttelisi.


Pitkästä aikaa näin Sätkyn myös eri ihmisen alla. "Hauska peli" oli Annin kommentti, kun hän humputteli Sätkyn kanssa välipäiväletkajenkat kentällä illan pimetessä. Laukat nousivat molempiin suuntiin ihan helposti ja kaikkea. Hyvä, sillä niiden parissa onkin urakoitu viime ajat. Nyt kun nostoihin on saatu varmuutta, on kehitetty laukan laatua. Maastossa tottakai, kuten nuoren hevosen kuuluukin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti