lauantai 24. elokuuta 2019

Eletyn elämän kolhuja vain


Pikkuhiljaa uskallan taas hymyillä. Siis tässä heppatouhussa.

Syypää siihen on tuo läsipää. Tai eihän sillä enää ole läsiä, mutta joskus oli. Parhaansa se kuitenkin yrittää, vaikkeivat kohdalle osuneet kortit olekaan olleet ihan priimat. Sanotaan, ettei salama kahta kertaa iske, mutta ehkä se ei pidä paikkaansa.

Viimeisimmän eläinlääkärikäynnin jälkeen kahlattiin pitkään syvissa vesissä. Koin, ettei Salama ehkä näe seuravaa syntymäpäiväänsä, sen verran karua tekstiä paperissa oli. Kun sain vihdoin ajatukset kasaan, ajattelin, ettei tässä vieläkään olla maailmanlopun äärellä. Pitää vaan jälleen piirtää uusi kartta.


Siispä on oltu ja eletty hetkessä. Taito, jonka Salama on mitä parhaiten opettanut minulle. 

On kokeiltu uutta ja kerrattu vanhaa: Harjoiteltiin jostain mystisestä syystä kaulanarulla kulkemista parina päivänä. On tehty temppuja, jumpattu käynnissä maasta ja selästä käsin. On ollut hyvä fiilis, heppa on ollut hyväntuulinen ja notkea. Ja taivas varjele miten hienot etu- ja takaosakäännökset se nykyään tekee, vielä keväällä kaikki neljä jalkaa eivät todellakaan keskustelleet keskenään!



Ehkä elämä on parasta näin. Salama on hyvä lemmikkiheppa. Ripaus koiraa on aina jees. Harrastellaan ja ihmetellään - aina voisi mennä kai huonomminkin. 

Vielä ei ole aika antaa periksi. Ensi viikolla varataan kontrolliaika ja sen jälkeen ollaan paljon viisampia.




Kuvat otettu 24.8.2019.

4 kommenttia:

  1. Pitkää pinnaa ja jaksamista. Huoli eläimestä voi olla todella kova. Sitä ei eläimetön ymmärrä.

    Reilut 3 vuotta sitten vein koirani kolmannelle eläinlääkärille epämääräisten oireiden takia. Olin jo tehnyt päätöksen, että matka jää viimeiseksi, jos syytä ei löydy. Löytyihän se syy - iso välilevytyrä. Muutamaa viikkoa myöhemmin löytyi vielä munuaisten vajaatoiminta. Päätin kokeilla vielä kerran, vaikka itseäni siitä soimasinkin. Onneksi kokeilin, neiti on nyt oireeton ja saa elää hyvää vanhuskoiran elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle on ennenkin käynyt näin, olen mennyt klinikalle vähän turhan optimistisena ja tullut hyvin järkyttyneenä kotiin. Pitäisi varautua vissiin aina maailmanloppuun... No, oppia ikä kaikki, nyt kun ajatukset ovat taas kasassa, niin valoa kohden vaan.

      Terkut vanhuskoiralle. Ne on <3

      Poista
  2. "Pitää vaan jälleen piirtää uusi kartta." Tämä suuri viisaus. Lause, jonka viestin toivon muistavani vielä pitkään. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! :)
      Toivottavasti muistan itsekin tämän, kun ensi maanantaina vapisen riimunnarun päässä klinikan mäellä.

      Poista