Kaik ol vinos

Tai no, eivät ihan kaikki. Ratsuni on tällä hetkellä hyvinkin suora.

Toki se aina koittaa, onko sukkatakajalkaa käytettävä yhtä paljon kuin muitakin, mutta itse hevonen on varsin ketterä (ja järkevä) kaiffari tätä nykyä. Olimme tänään pitkästä aikaa CR-tunnilla.

Viime kerrasta vierähtikin sitten vuosi. Liian pitkä aika. 

Pientä jännitystä saimme kyntöaurasta, joka pompsahti viereen kesken rennon ruokailuhetken. Ratsain sitä piti kerran loikata karkuun, koska maa muuttui eri väriseksi. Salama ei ymmärrä moista ruuan tuhlausta! 

Vaikka hevonen mulkoili vieressä pörräävää auraa, pysyi se silti läsnä ja kykeni samalla työntekoon. Aloitimme käynnissä aktivoimaan takajalkoja niin, että sisäistuinluulla annoin ns. tilaa jalalle tulla alle. Näin kaikki neljä jalkaa tulivat käyttöön ja kroppa suoristui.

Alkeis-Martsa harjoittelee keventämistä.

Ravissa paljastuikin sitten se ongelma, mikä on kotitreeneissä kiusannut jo pitkään. Vasemmalle tulee tahtirikkoja, ravi ei pysy yllä tai hevonen rikkoo laukalle. No kas kummaa, kun ratsastaja istuu päin peetä ja estää hevosta liikkumasta!!

Olen vuodessa muuttunut aivan totaalisen toispuoleiseksi. Viime kevään polviepisodissa tein kaiken oikealla jalalla. Kun pääsin takaisin selkään, ratsastin paljon oikealle ja maastossakin kevensin aina oikealle jalalle. Vasen puoli on jäänyt ihan käyttämättä. Nyt kaikki paino valuu ulos ja hevonen ei kykene täten liikkumaan, koska ratsastan käytännössä sitä käsijarru pohjassa. 

Kun palikat saatiin vihdoin monen tuhannen toiston jälkeen kohdilleen, tuli vasemmalle ihan sikahienoa ravia. Uskomaton ero!

Viimeinen hieno pätkä. Salama kantoi itsensä rehellisesti oikein puolen kierroksen verran! 

Itselleni muistiksi pari asiaa: Anna alapohkeen tarvittaessa valua hieman taaemmas. Ajattele, että molemmat reidet ovat yhtä painavat ja tippuvat yhtä paljon alas. Kevennä nopeammin ja muista lantion kierto, mutta älä purista. Jos hevonen nousee tuntumalta, älä vedä, vaan vie käsi hetkeksi edemmäksi kohti suuta.

Lopuksi kyntöauraa ei enää ollutkaan. 

Kun tunnin jälkeen olet tulossa alas selästä ja hevonen hörisee kiitokseksi, on vain pakko todeta, että lisää tätä!