Ruuna Reipas ja satulamietintää

Satula-asiat ovat hyvin kaksipiippuisia juttuja. Tämä postaus tehty lähinnä muistiinpanomerkityksessä, katsotaan osuvatko omat ajatukset sovittajan kanssa myöhemmin yksiin.

Ihanaa koko satularumbassa on se, että  löytyy sopiva. Epämukavaa on se, että sopiva on jossain kohtaa aina epäsopiva. Ihanaa on se, että satula on sopimaton hevosen lihaksiston kehittymisen takia! (Eikä läskin tai sairasloman. Nekin ovat vaihtoehtoja.)

Viime päivinä huomattua: Satula kaipaa toimenpiteitä. Huopa valuu eteen ja hikiläiskä on hassu. Edestä kuiva ja takaa hikinen, lopussa kuva siitä. Se meinaa sitä, että ihana Venus on uusien paneelienkin kanssa tällä hetkellä ehkä liian kaareva ja se hengaa takapainoisena selässä. Se meinaa myös sitä, että rakkaudella ja hartaudella jumpattu selkä alkaa vihdoin nousemaan edestä!

Leveydeltään se tuntuisi olevan ihan hyvä edelleen. Salama on mallia leveä ja satulaa on vähän kavennettu leveydestä 34. Mainittakoon tähän väliin, että tässä Prestigen mallissa leveydet menevät eri tavoin kuin muissa saman valmistajan penkeissä.

Loppuraveja

Ja onhan siinä selässä vähän eroja. Tässä pikainen kuvakollaasi kolmelta vuodelta:

Kevät 2016, kun uusi satula tuli ja ratsu-ura urkeni. Ympyröitynä ns. ongelma-alue eli lapojen alue, lapakuopissa pysyi melkein vesi. Satula oli suht kaareva rungoltaan.

Kesä 2017. Pientä nousua havaittavissa, mutta edelleen kuoppaa pukkaa ja aurinko vielä korostaa selkää.
Satulaa muokattiin edestä tukevammaksi ja takaa tyhjemmäksi.

Selkä nyt 28.6.2018. Satula on ollut selässä, siitä syystä selässä pientä painaumaa.
Kuvasta "fileen" kasvua ei oikein näe, mutta käsin tuossa kohdin on tunnettavissa ihan oikea lihas.

Hikijälki 29.6.2018

Saa nähdä, saadaanko tästä penkistä vielä kalu. Saisi tulla. 

Parasta just nyt!

Koska kuitenkin jokaisen meidän sisällä asuu salaa puoli-intiaanikukkahattutäti:

Lampaankarvasatula on ihan paras(ta just nyt)!

On meillä ollut sellainen ennenkin, mutta se jäi käyttämättä. Salama oli silloin rehellisesti sanottuna niin lihava, ettei lampaankarvasatula pysynyt selässä päinkään. Viimeisin kokeilu oli alkuvuonna 2016 Salaman palatessa sitkeän räkiksen, antibioottiallergioiden ja kauhean yskän jälkeen sittenkin vielä sorvin ääreen. Menin silloin selkään, kävelin puoli kierrosta kentällä lumihangessa ja puff, satula oli kyljellä. Korjasin ja se oli toisella kyljellä. Lihakseton ja joka suuntaan pyöreä selkä ei ollut paras mahdollinen sille kokeilulle.

Salkun juurikin keväällä 2016 satula on jälleen puolen vuoden kriisissä. Se onkin yllättäin nyt takapainoinen ja epäilen, että se yhdessä hampaiden kanssa on aiheuttanut nihkeyttä liikkumiseen. Satula on kaiketi muokattavissa, mutta sitä ennen tehdään vuosihuolto: Hammaslääkäri ja yleinen "vetcheck" on varattu ensi maanantaille. Sitä ennen halusin tehdä vähän empiirisiä tutkimuksia.

Lampaankarvasatula oli itseasiassa aika spontaani idea: Ihana Elina lainasi omaansa pariksi päiväksi, niin saatiin ottaa rauhassa tuntumaa siihen. Maanantaina menin kentällä. Lambi pysyi paikallaan ja se oli yllättävän tukeva. Kun sain istunnassani omat palikat kuntoon, tuntui kuin olisin ratsastanut ilman satulaa, mutta silti tuki ja turva olivat olemassa. Salama liikkui hyvin, rennosti ja letkeästi. Ei valunut pois tuntumalta tai kiemurrellut alta, kuten se on nyt satulan kanssa lievästi tehnyt.

Pari vuotta sitten hajotin polveni ja siihen jäi vähän vaivaa sivusiteen ja kierukan hajottua. Polvi on ikävä kyllä kipeytynyt monesti ratsastuksen jälkeen ja varsinkin silloin, jos on pitänyt pitää lyhyempiä jalkkareita. Nivelletyt jalustimet auttavat vähän, mutta lampaankarvasatulan kanssa koin aivan ihanaa vapauden tunnetta. Ei lainkaan polvikipua ratsailla eikä sen jälkeen, ihanaa! Nukuin seuraavan yön kertaakaan heräämättä polvikipuun, suorastaan luksusta.

En ole ilman satulaa kauheasti Salaman kanssa laukkaillut, mutta nyt tuli sitäkin koitettua oikein tarkoituksella: Lambi antoi juuri sopivasti tukea sitomatta kuitenkaan liikaa! Ehkä villeimmissä rodeoissa se ei ole paras mahdollinen, mutta ainakin nyt pari pikkupukkia selätettiin kunnialla.

Hyi, mörkö.

Tiistaina tehtiin leppoisa maastolenkki vähän sillä ajatuksella, että Salama saa valita vauhdin. Anni valkkasi karvasatulan alleen ilman jalustimia. Salkku liikkui letkeästi ja mielellään, jopa pissasi ratsain. Se on jonkin sortin ihme, tämä kun ei ratsain suostu pissaamaan ja sillä on melkein aina pissahätä. En kuitenkaan tiedä, oliko tämä satulan ansiota, mutta kerrotaan nyt kuitenkin.

Suru puserossa palautin laina-Lambin eilen omaan kotiinsa heti sen jälkeen, kun koko talliporukka oli kierrätetty kentällä kokeilemassa sitä. Koska se havaittiin näin hyväksi, tilasin oitis Salamalle oman. Ehkä Pilkkukin saa lainata sitä, jos se enää Salamalta heltiää muiden käyttöön. ;)

Salkku ja Julia

Valinnanvapaus

Salama on metka. Se on nyt 7v ja elänyt elämänsä aikana sekä tallissa että pihatossa.

Se on aina ollut todella ahdistunut, kun se teljetään karsinaan ja sen karsina olikin ensimmäiset neljä vuotta kuin atomipommin jäljiltä aamuisin. Se ei vain viihtynyt sisällä, vaikka toki näennäisesti ihan  rauhallinen olikin. Toki tuolloin 2-5-vuotiaana se oli lähes koko ajan sairaslomalla ja liikuntaa piti rajoittaa, joten ehkä silläkin oli vaikutuksensa. Tuo kuntoutumisaika ei muutenkaan ollut mitään kaikista mukavinta hevosharrastusaikaa, kuten blogia pidempään lukeneet varmasti muistavat.

Muistiin ihan vain itselle: Turvekuorma tuli 19.6. 

Toki tänäkin keväänä jätin hevoset ulos yötäpäivää, koska niin on aina tehty. Onhan se teoriassa parasta tämän suomipojan jaloille, sielulle ja mielelle! Ulkotalliin laitettiin uusi paksu kuivikepatja ja tarhaa laajennettiin jälleen kesäversioon. Heinäpisteitä on neljä ja tilaa liikkua on ihan kivasti. Minilauma kutistui toki jälleen poikamiesboksiksi, kun varsa lähti laitumeen, mutta muuten kesäidylli oli aika jees.

Ötököiltä pyrittiin suojautumaan tehokkaasti myrkkyjen ja ötökkäloimen avulla. Salama teki hyvin nopeasti selväksi, ettei se siedä enää lainkaan ötökkäloimea, koska se on niin sähköinen. Sama efekti on koettu muidenkin loimien kanssa ja onkin olemassa vain muutama hassu materiaali, jotka sopivat hänen herkälle hipiälleen. Koitin käsitellä ötökkäloimea eri tavoin (kiitti Martat!), jotta se ei olisi niin sähköinen, mutta kun otin hampaasta ja takajalasta yhtäaikaa loimea riisuessa, päätin luopua ötökkäloimesta. Ja voin sanoa, että yritetty on!

Ruohonleikkurihommissa. Tässä tosin vakoilemassa tallissa.

Viime ajat Salama on näennäisesti harrastanut normaalia harrasteratsun elämää ja jopa väkirehua on jouduttu toisinaan lisäämään, jotta virtaa piisaisi. Levon merkitys on korostunut entisestään. En enää joudu miettimään päätäni puhki, miten saisin hevosen rauhalliseksi ja tasaiseksi, vaan joudun miettimään jopa sitä, että saahan se levätä tarpeeksi. Idyllinen ajatukseni kivasta pikkupihatosta ja valinnanvapaudesta kuulosti sen mielestä varmasti yhtä kivalta kuin tuleva sote-uudistus.

Se alkaa iltapäivisin, viimeistään alkuillasta klo 18 jälkeen. Se ei ole normaalia ruuankerjäystä, vaan neuroottista tuijotusta ja talon ikkunoiden vaanimista. Salama pääsee tuijotusetäisyydelle kolmeen ikkunaan ja se tasaisesti kulkeekin noiden kolmen ikkunan väliä. Jos se havaitsee liikettä, alkaa hirnuminen. Miksi? Koska se haluaa sisälle. Sillä voi olla ruokaa ja kaikki ns. hyvin, mutta se haluaa talliin.

Pihatonttuna. Tässä  vielä loimen kanssa.

Tein empiiristä tutkimusta. Salamallahan on ollut etuoikeus toimia nurmikonhoitajana ja se on koko alkukesän saanut olla pihalla vapaana aina, kun se on muuten vain ollut soveliasta. Pihan ympärillä on langat, ettei se erehdy karkaamaan. (Näkisin tämän hevosen kuitenkin vihoviimeisenä karkulaisena) Muutamana iltana olen päästänyt sen vapaana tarhasta pois ja katsonut, mihin se menee. Suoraan talliin, vaikka "parempiakin" vaihtoehtoja olisi.

Siispä nöyrryin ja hevoseni ovat jatkossa kesäisinkin yöt sisällä. Ehkä tämä on nyt sellainen kaavoihin kangistunut aikuinen hevonen, jollaisia tutuilla on ja joita kauheasti ihmettelin. En ihmettele enää.

Minä nukun nyt. T. Salama
(ja näki muuten unia, takajalat laukkasivat seinää vasten hurjasti :D)