Paluu vanhaan

Säteen kanssa hommat etenevät. Tässä lyhyt kooste huhtikuun alun toiminnoista.

Keväisin on pruukattu katsoa satuloiden sopivuutta, niin nytkin. Aika hetken mielijohteesta yhtenä päivänä ajoin satulakauppaan, hain pari tiettyä satulamallia kokeiluun ja tadaa, näin koulusatula vaihtui vielä parempaan jokusen koeratsastuksen jälkeen! Ero vanhan ja uuden satulan välillä oli huima, hevonen oli kuin uusi.

Säde ja uusi satulansa

Itseasiassa vanha, tosin vain noin vuoden vanha ihana Prestige Philosophy tuli vähän takapainoiseksi. Laukassa sen huomasi parhaiten, hevonen lähti vähän kyntämään laukassa ja se ei pyörinyt hyvin. Myyjä epäili, ettei Prestigeä toppaamalla voi parantaa tälle paremmaksi ja levennysvaraa ei enää ollut, joten oli pakko katsoa jotain muuta. Uuden penkin kanssa laukannostot suuntautuvat paremmin ylös ja laukka pyörii paremmin. Lavat saavat ihan eri tavalla tilaa siis. Nyt pitää itse oppia taas istumaan paremmin ja oikein, ettei vain kävisi liian helpoksi!

Salamalle vuosia sitten ostettu Equipe Emporio oli ihana ja se siirtyikin Säteen käyttöön silloin, kun Säde tuli. Siinä oli vain minulle turhan pieni istuin, reisi ei mahtunut kunnolla siihen ja löysin itseni toistuvasti takakaaren päältä. Samanlaista isommalla istuimella etsittiin silloinkin, mutta sopivaa ei löytynyt. Nyt hyllystä löytyi vastaava uutena kokeiluun ja pari muutakin, joten nappasin se sovitukseen. 

Tässä ne pari muuta, jotka eivät sopineet sitten yhtään.

Elikkäs käyttöön jäi nyt sitten Equipe Emporio +2 / 17,5". Koska Säde on aika harteikas friidu, jäätiin empimään sopivaa leveyttä. Juuri nyt +2 tuntuu riittävän, mutta ei sinne alle mahdu oikein mitään muuta kuin Lemieuxin ohut huopa. Kuukauden vuokrajakson aikana päätetään, riittääkö tämä levets vai mitä tehdään. Valitettavasti Equipen runkoa ei voi muokata kuin tehtaalla.

Maaliskuun lopussa oli kengityspäivä. Säde oli päivän kiltein laitettava, tosin vieläkään ei ihan selvinpäin lähdetty tähän koitokseen. Iloinen asia kuitenkin, että kengitys onnistuu jälleen kotona ja ehkä tässä pian uskaltaa ottaa hokitkin pois. Tavanomaisesti ihottumaloimitus on aloitettu tässä huhtikuun toisella viikolla, mutta täällä on edelleen yöpakkasia. Ötökät tulevat kuitenkin yhdessä yössä, joten on oltava itse nyt tarkkana.

Ollaan taas päästy jokusen kerran tunneillekin. Kotiläksynä on harjoiteltu siirtymisiä ja on saatu ihan kivasti jo aktiivisuutta niihin. Myös käyntiä on työstetty, jotta siihen tulee aktiivisuutta ja luonnollisempaa eteenpäinpyrkimystä. 

Näillä harjoituksilla ja tunneilla jatketaan ja ehkä jonain päivänä päästään katsomaan kisahulinaakin. Messutarjouksien joukosta löytyi ihan Säteen näköinen kisahuopakin... Ihanaa, kun on taas pohjat kunnossa! Sula kenttä on kevään parasta antia, pitkän talven jälkeen.

Loppuraveja päivänä yhtenä. Tässä vielä vanha satulan kanssa.

Rakkaudella sinun, hevoseni

 Hevosen aiheuttama kulutus on helppo laskea: Kaiken se oikeastaan vie. Mutta jääkö jotain viivan yläpuolelle?

Sitä on rakkaudenpuuskaa, minkä oma hevonen parhaimmillaan tuo, on vaikea pukea sanoiksi. Se nostaa sinut aamulla ylös sängystä, luo rutiinit, kertoo miksi käydä töissä. Ja sitten se katsoo sinua toivottavasti kauniilla silmillään, hörähtää nähdessään ja painaa parhaimmillaan suuren ja viisaan pään syliisi.

Se siitä liiasta romantisoinnista. On tosin ihan tutkittu juttu, että eläimen läsnäolo rauhoittaa, laskee verenpainetta ja luo uskoa tulevaan. Jokainen eläinten kanssa tekemisissä ollut tietää sen.

Koska eläin, on niille annettavaa myös aikaa. On jatkuvasti kehitettävä myös itseään - liian monesti hevosen oletetaan osaavan ja olevan itsestään sellainen ja tällainen kuin halutaan, vaikka mahdollisen ongelman vika olisikin puhtaasti narun päässä tai satulan päällä. Pahimmillaan hevosia inhimmillistetään aivan liikaa ja turvaudutaan ties mihin uskomusasioihin perusasioiden sijaan. Jokainen hevonen tarvitsee rajat sekä rakkautta ja joskus niiden etsimiseen voi mennä hetki jos toinenkin.

Viime aikoina hevosten hankintabuumi on ollut suurta ja hinnat ovat karanneet pilviin. Sen myötä on myös tehty nopeita päätöksiä suuntaan jos toiseen ja monesti hevosta vaihdetaan kuin alusvaatteita konsanaan. 

Mieti siis hevosta hankkiaessasi, onko sinusta siihen. Onko sinusta todella siihen, että maltat tehdä töitä nöyrästi itsesi ja hevosesi eteen? Matka voi olla pitkä ja kivinen, mutta on varmasti antoisa. Jokainen hevonen opettaa jotain ja jos ei muuta, niin henkinen pääoma kasvaa. Siinä sivussa toivon mukaan myös hevosmiestaito.

T: Yhden Päivänsäteen, sen Velipojan ja ponimaskotin onnellinen omistaja

PS. Niin vain on näilläkin kultamussukoilla omat asetuksensa ja juttunsa, niihin on vain opittava. Silti ne ovat rakkaita.

Maaliskuun alku

 

Kevät keikkuen tulevi: On nautittu hyvistä talvikeleistä eli asiallisesta kentän pohjasta ja kivoista maastolenkeistä. Sitten eli nyt tuli jääkausi eli joka paikka on umpijäässä. Onneksi jää sulaa hitaasti, mutta varmasti pois ja ehkä kohta hiekka kentälläkin on nähtävissä!

Säteen kanssa on touhuttu tosiaan normaalia harrastehevosen arkea. Se on maastoillut, käynyt kentällä ratsuttajan kanssa ja kerran ehdittiin itsekin tunnille. Kotiläksyjä on tehty ja talvikarvaa on vähän tiputeltu.

Yhden pienen ruokintamuutoksen tein, kun aikani olin asiaa pähkäillyt. Säde syö tällä hetkellä pikkupaaliheinän lisäksi pienen määrän Selected-rehua kivennäislisän ja hamppurouheen kera. Lisäksi tällä hetkellä heinän matalan valkuaisen takia syötetään myös proteiinilisää. Säteellä on aina ollut vähän hidasta tuo palautuminen ja lihakset lyövät herkästi jumiin. Aloitin sille kuukausi sitten nestemäisen E-vitamiinin ja ero on ollut huikea! Hevonen on notkeampi ja palautuu paremmin. Inhoan useita purkkeja ja puteleita, mutta välillä täytyy hiukan joustaa. Aiemman kahden laatikon sijasta Säteen iltaruoka kootaan seitsemästä purkista/laarista. Tässä joutuu itse kukin venyttelemään mukavuusaluettaan...

Suomenhevosten uusi jalostusohjelma (linkki Hippoksen sivuille) julkaistiin vihdoin. Viime vuonna siitä oli olemassa esitietoja sen verran, että käyttösuunta tulisi uutena ja siitä kiinnostuimme oitis. Säde ei tule enää hyppäämään (ei ainakaan mitään isoa) ja työpuolen ajokokeeseen itsellä ei riitä rahkeet (kirjaimellisesti, nimittäin myös työvarusteet uupuvat). Ratsuopeissa otettiin tähtäin siis kohti tätä käyttökoetta ja samalla koulukisoja.

Ehkä myöhemmin voisi koittaa myös R-puolta ratsastettavuuskokeella? Jos terveyttä piisaa ja koulutus etenee, niin mikä jottei. Jokainen suomenhevonen on tärkeä, joten jalostusarvostelun helpotus on tervetullut uutuus!

Säde on pitkälti ns. yhden ihmisen hevonen. Sille käy kaikki, mutta ei todellakaan käy kaikki. Omalta ihmiseltään (= minulta) se sietää paljon epämukavuuksia, mutta vieraita kohtaan se on vähän omanlaisensa. Peruskäsittely sujuu kuitenkin keneltä vain ja nyt koulutuksella pyrimme parantamaan myös tätä toista puolta eli parantamaan ratsastettavuutta myös muiden alla. Turhan viisas hevonen, kuulin taannoin.