maanantai 2. joulukuuta 2019

Voihan sukupuolielin


Ensimmäinen adventti toi mukanaan "yllätyksen". Ison.

Salkkuli on ollut jokusen aikaa tosi nihkeä. Ei reagoi oikein pohkeeseen ja voi tehdä täydet tenät liikkumisen suhteen, jos pitäisi venyttää askelta tai käyttää takaosaa. Käynti ollut jäykkää ja alitempoista. Maastossa hevonen on liikkunut paremmin, mutta se on ollut jännittynyt ja säikympi kuin syntyessään. Monesti se on yrittänyt pissata, mutta pissaa tulee vain vähän ja huonolla suihkulla. Tottakai murehdin tätäkin, mutta samalla taas mietin, että Salama on aina ollut hyvä juomaan. Annoin sille lomaa, taluttelin, on titrattu ruokintaa (lisätty Progut ja saa nyt tuhdin vitamiinikuurin.) ja tehty oikeastaan vain kaikkea kivaa. Eläinlääkärin kanssa on oltu jutuissa munuais- ja maksakokeiden osalta, ne kun ovat seurannassa muutenkin.

Nuo oireet sopivat toki melkein miljoonaan eri vaivaan. Onneksi tai valitettavasti tämän yksilön terveydentila on enempi kuin paremmin tavallaan tiedossa, joten esim. vatsahaavasta en osannut olla huolissani. Sen tiesin, että pakki on vähän sekaisin, koska uuden heinäerän ensimmäinen kokelas ei sopinut ja siitä seurannut ripuli oli aikamoinen. (Se oli Salkun aikuisiän toinen ripuli never.)


Eilen laittelin Salamaa käytävällä kuntoon, kun oltiin lähdössä Riston kanssa maastoon. Kuten aiemminkin, hän nautiskeli piikkisuan kanssa rapsuttelusta kovin. Ja koska ruuna, piti vähän roikotella. Hyvä niin, koska silmäni meinasivat heittää voltin, kun näin Sen. Siis pippelin, mutta sen päässä pilkotti jotain. Ihan kuin kasvain. Vai oliko se jäätynyt? Ei, vaan se oli jäätävä papu, joka oli jo niin iso, että se oli irtoamassa osittain jo itse.

Sillä samalla sekunnilla päässäni pyöri se perinteinen filmi, kun tuntee olevansa vuoden hevosenomistaja. Jälleen. (Vehkeitä on aina silloin tällöin pesty, mutta ihan tuohon osaan Salaman sietokyky ei riitä.)

Kumihanskat tuplana käteen ja käsi kyynärpäätä myöten Sinne. Sain tuon irvistelevän kuution muotoisen osan irti. Se oli valtava, leveydeltään noin 3cm. Valitettavasti Salkkulin yhteistyökyky päättyi tähän ja tuon pavun vähän pienempi, kolmion muotoinen puolikas jäi vielä sinne.

Mutta mitä sitten tapahtui... Heppa pissasi heti ihan jäätävän lammikon. Terhakkaasti vinoon vasemmalle, koska pavun puolikas jäi vielä sinne. Hevosen perusilme muuttui heti rennommaksi.

Tehtiin karvan päälle tunnin lenkki. Heppa pissasi lenkin aikana YHDEKSÄN KERTAA. Ihan tosi outoa. Virtsa tuli hyvällä suihkulla, tosin edelleen kaaressa vasemmalle. Käynti oli reippaampaa ja liike kulki paremmin selän läpi, heppa reagoi pohkeelle paremmin ja jopa taipui hyvin pohkeen ympäri. Mitään kyttäysjuttuja se ei jaksanut harrastaa, mutta oikeasti aidon kauhun aihe eli puskasta lentoon lähtevä pikkulintu oli vähän paha. Muuten se oli sellainen hyväntuulinen ja kiva, mitä edeltävinä viikkoina se ei ole juurikaan ollut. (No ei kai, kun luumun kokoinen kivi hiertää pippeliä.)

Koko eilisen illan pohdin seuraavia asioita saamatta niihin järkevää vastausta:
- Kuinka nopeasti "papu" voi kehittyä?
- Kuinka iso hevosen virtsarakko voi olla?

Ja tässä se kuuluisa pavun puolikas:


Mitä nyt sitten tapahtuu? Eläinlääkäri on tulossa raspaamaan Salaman hampaat nyt joulukuussa ja samalla kännillä loput pavusta saa lähteä. Ellei sitä kukaan nappaa talteen ennen ell:n tuloa...

PS. Jos aihe kiinnostaa enempi, saa Googlen hausta pätevää matskua esim. hakusanoilla "horse sheath bean".

4 kommenttia:

  1. Järkkyä! Nuo voivat olla kaiketi tosi kipeitä. Täytyy pitää mielessä, jos joskus tulee vastaavaa oireilua eteen.

    Tamman omistaja pääsee kyllä helpolla, kun ei tarvitse miettiä mitään sissijuustotiivisteitä. Albertin vehjettä en ole pessyt koskaan, mutta kerran olen kaivellut esinahasta sissijuustoja ihan käsin (toki hanska kädessä ja hyvä niin, koska haju oli pahempi kuin olin odottanut). Albert onneksi suhtautui siihen ihan ymmärtäväisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä, tämän molluskan löytymisen jälkeen löytyi monelle oireelle selkeä syypää. Maastolenkillä heppa oli eilen reipas ja tänään kentällä rento, kiltti ja suht reipaskin! Koitapa siinä sitten juosta kivi pikkareissa, ei varmaan kauheasti huvittaisi. :D

      Salama antaa putsata kyllä tuon pussukan, mutta pippeliin koskeminen on maailmanloppu. Uskomatonta, miten notkeita lehmänpotkuja se halutessaan saa tehtyä...

      Poista
  2. Meillä tuli tamman tissien väliin hirveää kovaa karstaa kesällä, joka oli hyvin nopeasti hangannut ihoa rikki ja tuloksena oli lohikäärmetamma, jonka "kiukuttelua" joutui ihmettelemään ennen kuin tajusi kurkata tissejä tarkemmin. Tämän jälkeen on tissien väliä pesty säännöllisesti ja kuivattu kunnolla. Muutaman kerran huulipuristimen kanssakin kun meinasi mono viuhua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts. Meillä tuo tamma pissii usein ns. häntää pitkin ja varsinkin kesällä siinä on se ongelma, että häntään jäävä pissi polttaa turkin/ihon takapuolesta. Sitä täytyy siis silloin tällöin huuhdella/pestä, ettei pääse ärtymään liiaksi.

      Poista