torstai 5. syyskuuta 2019

-20cm


Lisää laihdutuskuulumisia!

Elokuun alussa otin seuraavan ja melkeinpä toiseksi viimeisen oljenkorren mukaan Salaman laihdutusprojektiin: Aamu- ja iltaheinät liotettiin. Samaan aikaan toki lisäsin kivennäistä, jotta niistä ei tule puutosta. Liikunta oli elokuun ajan etujalan takia pelkkää kävelyä joko taluttaen tai ratsain 30-60min joka päivä. Tai no, elokuulle tuli yksi valitettava vapaapäivä.

Neljä viikkoa myöhemmin eli 2.9. ell:n nauhan mukaan kiloja on karissut 20kg ja rinnanympärys on sinänsä pysynyt ennallaan (197-198cm), mutta kestovihollisemme lapaläskit ovat sulaneet pois!! Se tarkoittaa myös sitä, että satula istuu jälleen täydellisesti. Fläsää on lähtenyt myös takapuolen päältä ja kaulan rasva on pehmeää nyt. Kylkiluut tuntuvat helposti. Sen osalta laihtua ei enää tarvitsisi, mutta nuo loput rasvakertymät saisivat kadota.

Lähtötilanne talvi 2019. Möhköfantti.
Lähtötilannekuva 2. Satulan istuvuus tuli ekan kerran vastaan.

Väliaikakuvaa toukokuusta ja rakennekuva nyt elokuussa. Melkein eri hevonen. 

Salamanteri harjattavana 5.9.2019. Ei mikään ns. priima kuva, mutta tähän kohtaan sopiva tilannekuva.
Kuukausi mentiin lampaankarvaromaani satulan alla. Se nosti satulan pois lapojen päältä ja näin liikkuminen oli mukavampaa. Tähän ratkaisuun päädyttiin, kun muuten satula oli leveydeltään ok, se ei vain asettunut edestä tarpeeksi alas rasvakertymien vuoksi. Tänään koitin huvikseni penkkiä jälleen ilman lampaankarvaa ja tadaa, sehän istuu kuin tatti oikeassa paikassa. Ei kallistu taakse eikä jäkitä lapaläskien päällä. Heihei lapaläskit!



Mitä vielä? Ihraniskasta pyritään eroon ajan kanssa ja noin muuten pidetään ruokinta suht samana.

Salama sai rokotteen maanantaina ja siitä seurasi tuttuun tapaan vuorokaudeksi kuume ja jäykkä kaula. Salama sai vähän lisää hellää hoivaa ja onneksi rokotusreaktio oli hyvin lievä tällä kertaa. Tiistain se huilasi, keskiviikkona taluttelin ihan vähän ja eilen torstaina Salama totesi olevan elämänsä vedossa, ei köyhä eikä kipeä, narun päässä oli lähinnä suomenhevosen muotoinen leija... Siispä taluttelin ensin sen minkä kykenin ja ratsastin käynnissä vartin ja pysyin kyydissä, hihi. 

Vanhempia postauksia tästä aiheesta löytyy laihdutus-tunnisteen kautta.



Kaksi viimeistä kuvaa otettu 24.8.2019.

12 kommenttia:

  1. Oot vahingossa laittanut toukokuun kuvaksi jonkun percheronin :D ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaveri sanoi samaa keväällä noista kuvista 😬😁

      Poista
    2. Ihan sama tuli mieleen! :D Huikea ero! On tosiaan kuin eri hevonen.

      Poista
    3. Ajattelin ihan samaa!! :D

      Poista
    4. Silleen se oma silmä tottuu... Ja tuo mahtavan paksu talviturkki talvella vielä hämäsi. :D

      Poista
    5. Katoin myös, että kuin työhevonen ekassa kuvassa ja siinä alla sitten joku kiva poni :)

      Mutta eikös suokit ookin moniosaajia ;)

      Poista
    6. Risteytysponiksi ja welsh cobiksi (kun oli vielä mustempi) on tätä kovin monesti luultu :D Tai Eestin ihmeeksi..

      Poista
    7. Ja joo, suokeista on moneksi ;)

      Poista
  2. Hyvä te! On kyllä pysäyttävä kuvapari tuo. Salkku näyttää ylemmässä tosiaan ihan joltain percheronilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä. Jospa tämä nykyinen look nyt pysyisi. :)

      Poista
  3. Eikös ole ihana katsella sitä nyt, kun se on noin näpsäkkä olemukseltaan? Ihan mahtava muutos, kymmenen pistettä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaaleanpunaisten lasien läpi tuota on katsellut vaikka missä kunnossa... 😂 Mutta joo, mystisesti se paino nousi samalla aikanaan, kun hammas paikattiin. Eli silloin se oli lihavuuskunnoltaan ihan siedettävä, tosin jännästi piikkejä tuli enemmän ja useammin. Nyt kun hampaat hoidettiin keväällä, niin suussa ei ollut mitään huomautettavaa!!! :O Jonkinlaisena osallisena tähän koko hommaan pidän myös hampaita, nyt kun aikajanaa tarkastelee vuosien varrelta. Mutta, nyt mennään päivä kerrallaan ja yritetään pysyä muodoissamme... 😇

      Poista