Kuuma on ollut, jos kukaan muu ei ole huomannut. Säteelle helle on tosi raskasta aikaa ja se nuupahtaa helteessä ihan täysin. Salamalla sen sijaan vauhti vain kiihtyy ja askel vetristyy, mitä korkeammalle elohopea kiipeää.
Salaman kanssa me ollaan löydetty toisemme uudelleen. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, etten osaa enkä uskalla. Mutta meillä on ollut kivaa silti.
Vierailevia tähtiä on nähty. Myös Säteenkin kyydissä. <3
Ollapa aina pikkupaalien tuore tuoksu nenässä. Ollapa aina kesä.
Poni otti ja lähti, pakkasi reppunsa ja kirmasi Paimionjoen äärelle katsomaan, miltä siellä näyttää. Lainaan vain, mutta kuitenkin. Kotona on enää kaksi heppaa, jihuu!
Kuten aina, työn alla täytyy toistuvasti olla jokin projekti.
Alkukeväästä tehtiin uudet heinälaarit. Vanhat puiset laarit, jotka valmistuivat 2015, tulivat nyt tiensä päähän. Ne kestivät kaiken, mutta eivät Sädettä. Sillä oli ihan oma spesiaalitapa heittää tuo irtonainen laari (joka painoi ihan kunnioitettavasti) kyljelleen ja kaivaa alle karisseet heinät esiin. Aikansa laari sitä rynkytystä kesti, kunnes pala kerrallaan laari antautui.
Isäntä otti haasteen vastaan ja pyrki valmistamaan panssarivaunun (Säteen) kestävät laarit. Betonista valetut laarit ovat olleet nyt pari kuukautta käytössä ja hyvin toimivat. Talven pakkasista ei vielä tiedä, mutta sen näkee sitten.
Hintaa näille kahdelle laarille tuli n. 350e tarvikkeineen.
Vanha takasillan matto
Seuraavana projektina tälle kesää otettiin trailerin (traikun aiemmasta muodonmuutoksesta täällä lisää) takasillan matto. Ns. terassimatto oli kyllä ehjä ja siisti, mutta käytössä hengenvaarallisen liukas varsinkin kesäkengillä.
Kyselin pelkälle kumimatolle tarjouksia, hinnat vaihtelivat 140-370e välillä. Halusin nimenomaan kuitenkin tietynlaisen kumimaton, jossa on pitoa ja kohoumat, joten tavallinen ohut rautakaupan tms. kumimatto ei tullut kyseeseen. Niissä ei myöskään riittänyt vakiomitoissa leveys.
Kun uusi matto oli pihassa, irroitin vanhan. Jänskätti vähän, miltä vuoden -97 takasillan vaneri näyttää ja tuntuu sen alta. Yllätykseksi silta oli priimassa kunnossa edelleen. Vanha matto oli toki tiukassa, joten liimojen rapsutteluun meni oma aikansa. Metalliosista rapsuteltiin ruoste pois huolellisesti.
Uusi matto juuri liimattuna. Kuvassa näkyvät kuprut eivät ole ilmakuplia, vaan alla on metallisia sillan osia ja pultteja.
Uusi matto jäi hiukan vajaaksi (oli tiedossa jo maton ostohetkellä), mutta päähän teetettiin siisti rosterilista. Tässä kuvassa matto on vielä liimaamatta alaosasta, kun listaa mallailtiin paikoilleen.
Hintaa mattoprojektille tuli kaikkine tarvikkeineen (matto, liima, lista) n. 275e.
Päivänä yhtenä teki Julishkakin retken muuten kuin maskottina.
Se on hölkkinyt nyt keväästä lähtien kotosalla 4-8km lenkkejä ja kasvatellut kuntoaan. Jokin aika sitten etsin apuvoimia vuokrauspalstan kautta ja löysin Juppelle uuden ystävän. Viime maanantaina käytiin sitten ekan kerran radalla!
Mainokset tuli luettua ja sen jälkeen kaviourakin suoreni kummasti.
Konkariponi oli suunnannäyttäjänä meidän 4veelle.
Kas näin, sehän näyttää jo vähän juoksijalta!
Ehkä heidät nähdään vielä startissa? Salainen toiveeni omasta ravikilpahevosesta näyttäisi olevan askeleen lähempänä kuin uskoinkaan. ;)
