Huhtikuun kuvapotti

Kevät keikkuen tulevi ja valoisat illat ovat niin vieneet mennessään. Tässä pieni yhteenveto kuluneesta kuukaudesta.

Salaman siedätyshoito pistoksin jatkui maaliskuussa. Eka pistos meni ongelmitta, toinen ei. Siitä tuli jonkinlainen allerginen reaktio, jonka pitäisi olla harvinainen, mutta tadaa, ei näemmä mahdoton. Tilanne eskaloitui lopulta ähkyn kaltaiseksi tilaksi ja pääsiäisenä saatiin turvautua päivystävään eläinlääkäriin. Nyt kuun lopussa olisi tarkoitus jatkaa hoitoa, mutta hiukan tuo väkisin jännittää.

Salama selvisi koettelemuksestaan allergia- ja kipulääkkeellä. Lisäksi sitä nesteytettiin ja elämä voitti taas. 

Kesäkengät laitettiin alle 15.4. Tai siis Salamalle ja Juppelle laitettiin. Mainittakoon Juppen kengityksestä sen verran, että jalka ylös, kenkä kiinni ja jalka alas, valmis. Sätky sanoi, ettei tahdo.

Pääsin siis tyttöjeni kanssa ihan yksin reissuun heti seuraavana päivänä. Meillä ei pruukata kysyä, tahtooko jotain, vaan keksitään keinot sitten. Kengitys klinikan seinien sisällä on toistaiseksi Sätkylle sopiva juttu.

Ja se reissu - selvittiin. Sätky kipittää selvinpäin koppiin ihan sujuvasti, mutta tuhannen tuiterissa jokainen askel otti aikansa. Lopulta evästarjoilu vei voiton ja päästiin kotiin ihmisten ajassa.

Kevät toi tullessaan myös ekat kiimat. Seuraan niitä ihan varmuuden vuoksi, jos vaikka joskus tekisin sillä tiedolla jotain. Sätkyn kanssa tosin ei tarvitse kauheasti seurailla, hän kyllä kertoo. Päivänä yhtenä tulisielu, toisena lempeä lällykkä. Ja Sätkyn harmiksi Salama ei edelleenkään tajua.

Sätky on edelleen kävelyliikunnalla. Vauhtia olisi vaikka muille jakaa ja ne muutamat maastolenkit, joita ollaan kelirikon jälkeen päästy tekemään, ovat olleet vauhdikkaita. Riehuminen on kielletty, joten olen koittanut keksiä Frouvalle muuta mukavaa puuhaa. Jalan seuraava kontrolli on 31.5.

Salamakin on päässyt taas retkeilyn makuun. Jokakeväinen plutimissessio käytiin suorittamassa heti ekalla kerralla.

Retkeilyn makuun on päässyt myös J. Lishko. Kiltimpää ja nöyrempää eläintä saa hakea! Kovasti häntä pelottaa vain vastaantulevat koirat ja pyöräilijät. Nyt kun ajo-opetus on sikäli saatu maaliin, että voidaan tehdä lenkkiäkin, lähdetään jomman kumman ison perään ajaen. Eilen viisaan ja esimerkillisen Salaman perässä (tulikohan tähän joku virhe nyt?) em. möröt olivat ihan OK ja pikkutamma kipitti neljän kilometrin lenkin esimerkillisen hienosti. Johtotähti sietäisi ottaa mallia. o:)

Ja sietäähän sitä kipittääkin, kun varustus on kunnossa viimeistä silausta myöten. Blingbling.

Siellä me mennään johtotähden perässä. Hölkkääkin mentiin pitkät pätkät.

It's a match!

 Päätin jo joulun alla, kun Sätky oli vaihtanut satulaa "jo jokusen kerran", että seuraavaksi hankitaan niin sanotusti kunnon satula. Viime vuosi mentiin enempi vähempi kompromissein, enimmäkseen ratsastajan kustannuksella. Nyt haussa oli molemmille harmaille sopiva (onneksi ne ovat samasta muotista, Salama vain on pari pykälää kapeampi) muokattava koulusatula syvällä istuimella ja isoilla polvituilla. Satulakauppias suositteli Prestigen Philosophy-mallia, joten sellainen tilattiin sovitteille. (Linkki vie Prestigen sivuille.)

 Tänään odotettu paketti saapui ja jännitys oli käsin kosketeltavaa!

Salama sai testata sen ensin. Satula solahti sen selkään kuin nenä naamaan. Se liikkui iloisesti, isosti ja ratsastajakin istui kauniisti. Tässä pieni video IG:n puolelta.

Siinä se kaunokainen on. Seuraavana sitten niin sanotun pääkohde-eläimen eli Sätkyn selässä. 

Tässä mallissa satulan etuosa on leveämpi ja rungonpäät taaempana. Näin se sopii myös jytkymmälle kaverille, Prestiget kun usein ovat tuosta kohdin ahtaita tämän malliselle. Vaikka Sätky onkin ollut tiukasti dieetillä, oli tämä leveys (35) sille ihan hitusen nafti. Onneksi varaa levitykseen on, joten penkki lähtee seuraavaksi vielä kerran lämpöhoitoon ja sitten jatketaan harjoituksia.

Sätky sai tarjota kävelykyydit vielä meille innokkaille. Aivan ihanahan tuo oli istua, nyt haluaisin painella vain harjoitusravia horisonttiin... ;) 

Ihan tähän hankinnat eivät jää - tässä on lyhyemmät siivet ja vastinhihnat kuin vanhassa penkissä, joten vanha kouluvyö meni nippanappa molemmilla kiinni. Kun vyö on hieman liian lyhyt, ei muotoilu toimi oikein ja esimerkiksi Sätkyä jo vähän ärsytti tiukka vyö. Siinä sitten seuraava projekti!

Kuulumisia

Maaliskuu taittuu jo loppupuolelle - kamalan pitkä talvi on jälleen selätetty! Tämä oli näemmä meidän tallin 13. talvi. Onneksi pyörää ei tarvitse enää keksiä uudelleen, rutiinit toimivat ja alkuvuosiin verrattuna talliporukka on triplaantunut. Koronasta huolimatta. :) 

Sätkyn kaviopaise antautui vihdoin ja tammuska pääsi poikkiksen kanssa takaisin samaan tarhaan. Jos ne ovat aiemminkin olleet erottamattomat, niin nyt ne olivat aivan kaksoset. Kylki kyljessä ne kulkivat pari päivää kuin vastarakastuneet. 

Paikat sulavat pikkuhiljaa ja säätiedote onkin luvannut kivaa keliä seuraavaksi viikoksi. Heti kun pihalenkki suli, valjastettiin ponit ja muisteltiin syksyn ajo-oppeja. Julishka oli vähän uhmakas teini, jonka mielestä tämä ajohomma on edelleen liian rahvasta hänelle ja pihalenkki on tylsintä ikinä. Mutta toistoja vain, kyllä se siitä. Hienosti se kuuntelee kuitenkin ihmistä ja vaikka se on samanlainen peruukinheiluttelija kuin isänsä nuorena, on se silti ihan kiltti. Pikkutypylle on varattu kengitysaika seuraavaan kertaan, joten päästään sitten ajamaan muuallekin vähän.

Melkein kuukausi meni, ennen kuin pääsin takaisin Säteen kyytiin. Se oli jälleen kuin kotiinsa olisi tullut! Koitin tässä välissä ratsastella Salamalla, mutta siinä on niin liikaa hevosta minulle ja mun selälle, ettei koko touhu muuta kuin turhauta. Jätän siis suosiolla Salkun liikutuksen edelleen muille (tässä pieni videonäyte iltapäivähölkistä) ja nautin tammani kanssa ihan vaan tästä:

Säteen kanssa jatketaan kävelyä (tai "kävelyä") aina huhti-toukokuulle asti, kunnes mennään jälleen katsastamaan jalan tilanne. Alkuvuosi on ollut kammottavan katkonainen, mutta ehkä tämä tästä. Ainakin Frouva Harmaalla on hyvä mieli ja se on paljon se.