Olen niin onnellinen.
Pääsin tänään vuosien jälkeen ratsastamaan omalla kentällä, omalla hevosella. Toki Salamallakin on tässä vähän ratsasteltu, mutta en oikein laske niitä kertoja vielä tähän. Merkittäviä hetkiä nekin, mutta eri tavalla siis.
Nyt taas tiedän ja muistan, miksi ja mitä varten tehdä Salaman kanssa hommia.
Salama on varsin hyvällä mallilla, mutta tätä olen niin kaivannut. Rinnalla on hevonen, jonka kanssa jokaista asiaa ei tarvitse erikseen miettiä tai jännittää. Nuoren hevosen kanssa kaikki on vielä uutta ja sinänsä jännittävää, kun koskaan et tiedä, miten ne reagoivat tiettyihin asioihin. Toini kestää työstämisen ja on erittäin miellyttämisenhaluinen. Se osaa pysähtyä, seistä paikallaan ja siirtyä askellajista toiseen. Siitä on erittäin hyvä lähteä liikkeelle. Sillä on rutiinia kaikesta, mikä vielä Salamalta puuttuu.
Nyt Salama onkin melkein vallan huilaillut pari viikkoa, kun satula (joka muuten on nykyään Toinin, kiva sattuma) on sille täysin epäsopiva ja se ei liiku hyvin. Tilanne on tosin toivottavasti pian korjautumassa, kun matkustetaan lauantaina klinikalle fysioterapeutin luo katsomaan erilaisia satuloita. Saa nähdä, millainen penkki tuohon tynnyriselkään löytyy.
 |
| Kiitoksia tammalle. |
 |
| Laukkaa. Sorry tuo ihana istunta. Pitää tehdä sille jotain. ;) |
 |
| <3 |
 |
| Hupparikin pääsi ratsaille! |
Kuvista kiitos Tarulle!
PS. Pojat antoivat jälleen muistutuksen itsestään, että ne tosiaan ovat aivan kakaroita vielä! Ne vetivät ihan hullua riimujen nypläysrallia omassa tarhassaan sillä välin kun Toini oli töissä. Ovat ne vallattomia. :D
...ja koska pojat totta tosiaan ovat aina poikia, laitetaan loppuun vielä "pieni" kuvakooste torstain ralleista:
