Jälleen ollaan syksyssä. Jälleen ollaan siinä tilanteessa, että tahtotilaa etsitään. Kai se sieltä taas löytyy.
Kaikki on sinänsä okei. Heinät on varattu talveksi (tietynlainen meriitti tälle kesälle) ja kuivikkeita riittää vuodeksi. Puitteet ovat ihan ok ja hevonen / hevoset kunnossa.
Aloitin loppukesästä uudessa työpaikassa esimiestehtävissä vastaavan hoitajana työparina. Vastuu on kasvanut ja henkinen paine on luonnollisesti kovempi kuin aiemmin rivityöntekijänä. Uuden opettelu on ollut mielenkiintoista, mutta henkisesti uuvuttavaa. Se menee kyllä ohi, mutta elokuun noin 200 työtuntia vähän väsyttivät. Siksi ei tullut kirjoitettua tänne oikein mitään, kun kaikki vähäinen vapaa-aika meni ihan muissa puuhissa. Mutta olen iloinen päätöksestäni hypätä vanhasta, tutusta ja turvallisesta kelkasta uuteen kyytiin, koskaan ei ole liian myöhäistä kehittää itseään! (Kyllä, poden myös ikäkriisiä...)
 |
| Hei me kävellään vetten päällä! Eiku... Ruokamättäällä, mitä haaskausta! |
Siinä oma kupoli lyhyesti. Salama on ollut mun turpaterapeuttini - se joka tönii raiteille, jos mieli karkaa. Loppukesänä ei olla tehty mitään erikoista: Köpötelty kentällä, seikkailtu maastossa ja ihmetelty maailmanmenoa. Kerran päästiin Tiinan tunnille ja viime viikolla käväistiin Ypäjällä.
Näyttelyreissusta ei sinänsä jäänyt mitään kerrottavaa jälkipolville, mutta reissu tuli tehtyä ja tuli oltua hetki astetta hienompien seurassa. Ja kaiken kruunasi auton hajoaminen keskelle puoli neljän ruuhkaa Liedon keskustassa. Hieno tunne, kun pirssi käryää, ympärillä on hirveä liikenne ja hevoset kopissa. No, matka jatkui hetken kuluttua omin voimin, mutta lievästi ketutti. Kukaan ei siis kuollut, ei edes Ooppeli.
 |
| Kato ihminen, kukka-asetelmia! |
Samalla reissulla haettiin Salamalle rokotus, kun sekin mokoma meni sinä päivänä vanhaksi. Se sai tietty parin päivän kuumeen siitä ja sai lomailla nyt viikon. Ajattelin, etten ota riskejä sen kanssa, kun on valmiiksi hengitystieongelmainen, joten levätköön rauhassa vielä tämän päivän. Tällä kertaa rokotusreaktio jäi varsin maltilliseksi, viime vuonna se oli viikon tosi kipeä.
Sitten iloinen tai surullinen suuri uutinen, miten asian nyt haluaa tulkita. Pilkku ehti olemaan kolmisen viikkoa myynnissä. Siitä tuli paljon kyselyitä ja useampi hyvä tyyppi kyseli sitä. Huomenna siitä tehdään kaupat ja poni saa huippukivan uuden kodin. Ehkä näemme sen tulevaisuudessa radoilla? Uusi koti kävi testaamassa sen ajaen ja poni oli tyytyväisempi kuin aikoihin, kun sai hölkätä kärryjen edessä. Se on niin sen juttu ja olenkin iloinen, kun uudessa kodissa se saa harrastaa vaikka ja mitä kivoissa puitteissa.
Ponikauppa on toki haikeaa, mutta vaikeinta oli ponilapsien hyvästely. Uutta ratsastettavaa ponia ei ainakaan ihan heti ole tulossa. Eväät heille on huolella jaettu ja ehkä - toivottavasti - ne kantavat myös jollain tapaa tulevaisuuteen.
 |
| Ei hyvästi, vaan näkemiin. |
