Keppiä ja porkkanaa

Dressage voi olla tosi vakavahenkistä touhua tai sitten sellaista, että pidetään hepan mielenkiinto yllä vielä huomiseenkin.

Salama on viime aikoina harjoitellut kaikenlaisia ristipistoaskelia. Vaikein tällä hetkellä on etuosakäännös. Miten niin etujalat voi jättää paikoilleen? Justhan on vaan kulunut vuosi hinkattu sitä, että pohje on eteen ajava apu. Salkku ei vaan tajuu, mutta sinnikkäästi yrittää kyllä.

Näettekö suuren kysymysmerkin?

Kun oivallus lopulta tuli ja kun läsipään mitta alkoi olemaan melkein täynnä, oli porkkanan vuoro. :)

Tähän tarvitaan enää ajatuskupla hevoselle...

Linkki videoon

Ihan vain kuulumisia

Kevät vie mennessään. Pitenevät päivät suorastaan vaativat haravoimaan pihaa ja lappaamaan kakkaa talven jäljiltä paikasta A paikkaan B. Loputon suo. Tuli pidettyä talvilomakin, mutta se meni ihan yhdessä hujauksessa kaikenlaisten yllärisynttäreiden ja norovirusten parissa.

On tässä sivussa tullut tehtyä kaikkea muutakin, siis hepparintamalla.

Toinen Elina ja Lainaläsipää pari viikkoa sitten. Elinan ja Kunkun blogiin pääset tästä!

Salama käy ja kukkuu. Virtaa piisaa: Grippihousut sekä -saappaat ovat olleet varsin hyödyllisiksi kapistuksiksi todettuja juttuja jo useamman kerran. Sulanut kenttä sai Salaman ymmärrettävästi aivan ilosta sekaisin niin ratsain kuin ilmankin! Ainut oikea askellaji olisi laukka, jota se tarjoilee tahdikkaasti joka väliin.

Laukka on myös ollut se juttu metsälenkeilläkin: Laukata voi vaikka sitten paikoillaan. Varsinkin, jos tullaan jäätiköltä sulaan kohtaan. Kulunut talvi oli säiden osalta aivan karsea, joten ei mikään ihme, että menojalkaa vipattaa. Meillä ihmisillä tosin on toistaiseksi ollut vain hauskaa Salaman iloittelun parissa!

Tänään napattiin hokit myös kokonaan pois, joten takatalvea ei enää kaivata. Kengitys meni muutenkin yllättävän mallikkaasti tänään. Ehkä tämä aikuistuu ja pinna pitenee, mene ja tiedä.

Samppa.

Ponipojat ovat touhunneet myös kaikenlaista. Pilkku on ihana, kiltti ja rauhallinen lasten suosikki, joka kuitenkin liikkuu omalla moottorilla lajissa kuin lajissa. Samppa taas omaa hieman huumorintajua ja opettaakin käsittelijälleen paljon ponin herkkyydestä. Samppa usein valitseekin ihmisensä eikä toisin päin.

Samppa sai tehdä jotain jännittävää viikonloppuna. Pienen koulutreenin lopuksi se sai ylittää elämänsä ekan esteen ratsain. Kolme hyppyä ja voi että poni oli liekeissä! Kävi hyvin selväksi, että mikä on tulevaisuudessa tämän ponin laji. Nyt kuitenkin keskitytään vielä ihan muihin juttuihin eli Sampan mielestä ihan äärettömän tylsiin sileän treeneihin. Onneksi ohjasajotreenejä saa kummasti piristettyä parilla maapuomilla!

Fonzie ja uusi hikipanta, Salaman satulavyö.

Keisarin uudet vaatteet

Koska meillä asuu VOKP (= vakavasti otettava kouluponi), oli pakko tehdä pieniä investointeja.

Huomasin, ettei Sampalla oikein ole kunnollisia suitsia. Yritin koota jämäpaloista sopivia, yhdistelin paloja ja pläräsin kaapit läpi, mutta kolmet ylimääräiset suitset eivät vain taipuneet Samppa-pojan päähän. Leveä otsa, kapea turpa ja lyhyet posket ovat "kiva" yhdistelmä.

Siispä ajelin ensiapuna Hööksiin: Jospa sieltä löytyisi edes se valkoinen huopa, jota parin viikon päästä tarvitaan. Niin ja kuolaimet, jotka ovat sallitut myös koulukisoissa - oliivipäinen suora kun ei sallittujen listalta löydy.

Huopa ja kuolaimet löytyivät. Ja suitset, jotka sopivat tälle osia vaihtamatta! Niin harvinaista, että oli pakko tehdä oikein tämä postauskin. Pienet ovat ilot toisinaan! Ovat vieläpä ihan tarpeeksi päheät Sampan siroon päähän.

Ja mikä on parasta tässä shoppailuvimman keskellä? Koko lysti kustansi vain karvan päälle 40 euroa!

Ihan yhtä onnekas ei ollut meidän satulansovituskeissi. Pienin Wintec löytyy koossa 14" ja sellainen saatiin viikonloppuna sovitukseen. Poni olisi tarvinnut snorkkelin tämän kanssa: