 |
Toka kerta. |
Duke-ponipojan elämä on jatkunut työntäyteisenä noin niin kuin henkisesti. Talutusharjoituksille se sanoo jo
evvk ja valtava tatti suorastaan paisuu sen otsasta ulos, kun se näkee köysiriimun ja liinan. No, vaihtelua ohjelmistoon siis, joten sovittiin poniratsuttajamme (titteli räätälöitävissä luonnollisesti tarpeen mukaan) Annin kanssa treffit jälleen tälle päivälle.
Jatkettiin suoraan siitä mihin viikonloppuna jäätiin, eli molemmilla puolilla hyppivään ihmiseen. Duke ei tehnyt edes puolikasta sivuaskelta nyt, vaan kiltisti odotti, että kuski kiipesi kyytiin. Se lähti ääniavusta liikkeelle ja osasi hienosti kääntyä molempiin suuntiin. Hienosti se taas tepsutti ylähuuli puolen kilsan mittaisena ja suoritti uutta virkaansa kaula kauniisti kaarella ja häntä tötteröllä. Ei mikään turha poni!
Koska oleelliset elementit (jarru, ratti, kaasu) toimivat, kävi Duke suorittamassa jo ensimmäisen "maastolenkkinsä" ratsastaja selässä pihalla. Huippua!
Seuraavalla kerralla koitetaan jo vähän raviakin, jos kaikki menee yhtä hienosti. Satulaa mietin sille yhä ja se tuleekin olemaan paha rasti, koska Duken satulansija on oikeasti ihan älyttömän lyhyt: Normaalimittaisilla paneeleilla satulan pituus saisi olla noin 32cm eli istuinkokona saisi maksimissaan olla 13". Se on todella vähän, kun satulaan pitäisi vielä mahtua joku kyytiinkin. Verrattuna esimerkiksi Hurmaksen selkään, on Duken satulansija suhteessa paljon lyhyempi.
Dukiirin viikon kohokohta on torstaina, kun kengittäjä tulee visiitille. Duke pääsee ainakin toistaiseksi eroon kengistään, kun se viskoo kenkiä pois ihan urakalla ja kaviot ovat juurikin sen näköiset, ettei niitä kauheasti kehtaa tällä hetkellä esitellä. ;) Jos ja kun Duke saa joskus uudet kärryt (niiden toimitus onnistuu tukusta aikaisintaan kesäkuun alussa), mietitään kaviopolitiikkaa taas uudelleen.
 |
Duke ihastelemassa allekirjoittaneen villasukkia. |