Onnellinen kahden hevosen omistaja

Vasemmalla Duke ja oikealla D-Day 7.3.2012

Tänään pitkäaikainen ponihaaveeni toteutui - nyt minulla on ikioma pieni poni! Hän on nimeltään Duke ja ikää pienellä orhilla on pian tasan vuosi. Heillä on tasan neljä päivää ikäeroa Salaman kanssa, Duke näki päivänvalon 30.4. ja Salama 4.5.2011. Duke sai oman esittelyn tuonne hevoset-sivulle. Tässä vähän kuvasatoa Dukesta tältä päivältä, mukana menossa myös "velipoika" D-Day.

Kaksi marjaa :)

Vielä vähän lähempää... :)

Illalla kävin vielä rapsuttelemassa Salamaa. Karvaa lähtee niin paljon, että koko Auran lintukannalle riittäisi siitä pesänrakennustarpeiksi. Mustan villan alta paljastuu muuten lupaavasti terhakoita vaaleita karvoja. Ensi kertaa harjailin Pojua irti niin, että se sai syödä heinää kaukalosta kaikessa rauhassa. Suureksi hämmästyksekseni se nosti jalatkin ilman mitään rimpuiluja ollessaan siinä ihan irti, vapaana ryntäämään ihan minne vain..? Koitin vielä uudelleenkin ilman heinäkaukalon ihmeellista vetovoimaa ja kyllä, se nosti jalat niin kuin niitä olisi aina nosteltu ihan missä vain. Lupaavaa! Ennen harjaussessiotamme tehtiin ihan "hauki on kala"-talutusharjoituksia pihalla naruriimu päässä, nekin sujuivat yllättävän hyvin ilman suurempia keulimisia, osittain kiitos jäisen pohjan.

Btw, Salkulle on tipahtanut kaksi pientä luumua jalkoväliin! Sunnuntaina ne eivät siellä olleet, eli kahdessa päivässä pojasta on tullut melkein mies.

Uusi asukki ja yhden orivarsan orastava murrosikä

Norjalaispunkkari Allu 4.3.2012

Mistella lähti tänään takaisin kotiin (*sniisk*) ja meille tuli loppukevään ajaksi hoitoon pieni ja syötävän suloinen norjanvuonohevostamma Allu, 7 vuotta. Tyttöset tutustuvat toisiinsa nyt ensin ajan kanssa omista tarhoistaan ja ehkä siirtyvät sitten samaan hakaan, jos yhteiselo alkaa näyttämään kelvolliselta.

Olin tänään myös tuttuun tapaan Salamoimassa. Poju on kasvanut nyt kuukaudessa todella paljon ja omaakin tällä hetkellä valehtelematta ainakin 10cm takakorkeutta. Lisäksi etujalkojen väliin on ilmestynyt rintakarvojen väliin jotain ihan pysyvääkin, raamit ovat siis yleisesti kasvaneet ja Poju vahvistunut kauttaaltaan. Luonnollisesti myös pääkopassa (vai missä lie...) hormonit jylläävät ja Pikkumusta koittaa jokaisessa käänteessä käsittelijänsä vireystasoa ja kanttia. Talutusreissu oli tänään yhtä keulintaa ja pomppimista, jalkoja se ei olisi osannut nostaa muka ollenkaan... Ärsyttävää, mutta elämä on. Ehkä ensi kerralla homma sujuu taas sutjakkaammin. Jotain uutta ja positiivistakin, jätkä sai tänään kuolaimet suuhunsa ensimmäistä kertaa ja niistä se ei ollut moksiskaan.

Vähän pystypainia, maastoilua ja tallihommia

Voisin aloittaa sen taas: Kevätilmojen hehkutuksen täällä blogissa. Toisaalta voisin luvata jättää ne tähän, jokainen voi kelata tuonne vuoden takaisiin teksteihin ja lukea sieltä samat jupinat liittyen auringonpaisteeseen ja takatalveen. Eiköhän sama kuvio toistu tänäkin keväänä... :D

Tänään iltapäiväni oli hyvin hevospainotteinen. Ensin kotona tallihommat ja hevosten ruokinta, sitten siirryin Auraan loppuillaksi, kun kotipuolessa hevoset oli jo aamulla liikutettu. Sain siivoilla varsojen ja miniponin tarhan (lähes) täydessä rauhassa, koska lapsukaisilla oli päivälepohetki. Arjen pientä luksusta!

2.3.2012

Upean aurinkoisen päivän pienenä hidasteena oli hurja tuuli, mutta se ei menoa haitannut - satuloimme Tarun kanssa P & K-komppanian maastolenkille ja kävimme köpöttelemässä karvan alle 7 km lenkin. Ilma suosi ja lainaratsuni Pörri oli vallan mukava uusivanha tuttavuus! Keskinopeudeksi taskussani raksuttava SportTracker kertoi 6,26 km/h ja kestoksi 1h 1 min.

Salama ja jättiloimi 2.3.2012

Lopuksi käytiin vielä Voiton ja Salaman kanssa minikävelyllä. Salamalle pihasta poistuminen aiheuttaa vielä monenlaisia jännitystiloja ja se on kovin huolissaan, kun maisemat vaihtuvat. Se kirjaimellisesti meinasi karauttaa auringonlaskuun ja poistua horisonttiin... :) Hiljaa hyvä tulee ja kävelylenkkejä on tarkoitus jatkaa ja pidentää hamaan tappiin asti. Samalla tulee treenattua kuin varkain monia eri asioita, ainakin toivon ja uskon niin.

Kerroin muuten jokunen hetki sitten, että Salama sai hyvissä ajoin jo isojen poikien edustusloimen. Sitä kokeiltiin tänään eli toisin sanoen testasin omaksi ilokseni, että miten paljon poju "saa" kasvaa... Myös Duke sai viime viikolla ekat omat jutskat - lähdin ostamaan turvetta ja löysin kaupasta ihanan kääpiökokoisen tummanruskean nahkariimun. Ostoskoriin tarttuivat myös minikolmipalat, jotka saavat luvan toimia Salkun ensikuolaimina ja sen jälkeen Duke saa luvan periä ne. Kerrottakoon vielä, että ne turpeet jäivät sinne kauppaan...

Ensi keskiviikkona olen taasen toisen hevosen - eipäs kuin ihanan pienen ponin - ylpeä omistaja. Sitten saankin viritellä aamukamman taas asemiin, kun "saan" jäädä odottelemaan sitä kaunista päivää, että saan omat pojat kotiin. Se päivä on luvassa joskus loppukesästä. Odottavan aika on niin pitkä! Myös täällä kotona on pienet muutoksen tuulet luvassa ennen sitä, jo nyt keväällä. Kerron niistäkin sitten, kun tiedän itsekin jotain lisää.