Hölmöt ne haasteita karttavat

Tai ainakin siltä tuntui, kun eilen karautimme Fannin kanssa kohti horisonttia toiveissa rento maastolenkki. Alku ei ollut kauhean lupaava, kun talutin pakollisen maantiepätkän (50m) ja takaa tuli kuorma-auto lähes hidastamatta. Vasta kohdalla se jarrutti ja Fanni päätti, että hänen arvokkuutensa ei mahdu samalle tielle tuollaisen mulkun kanssa - sain sen onneksi hallittua maasta käsin hyvin ja mulkvistirekka sai jatkaa matkaa ilman Fannin käsittelyä. Tästä tietenkin syvästi loukkaantuen F taisi imaista jonkinlaisen palkokasvin poikittain sieraimeensa, eikä hänen selkäänsä ollut ihan heti minullakaan mitään asiaa, kun hevonen pyöri kuin mikäkin helikopteri. Pienen lahjonnan ja yhden ärräpään sanelemana pääsin kyytiin ja idyllinen maastoköpöttely sai alkaa.

Sen pienen hetken kaikki oli hyvin. Ja oli jatkossakin, tosin pienillä muuttujilla varustettuna. Jostain syystä iso multarekka, joka jostain ihmeen syystä tuli metsätiellä vastaan, ei ollut enää lainkaan pelottava, mutta viaton sienestäjä lepattavan muovipussinsa kanssa oli pahinta, mitä voi pienelle suomenhevoselle tapahtua. Käveleminen tänään oli vallan helppoa ja luontevaa, mutta laukkavaihde hävisi ihan kokonaan, kun tamman piti keskittyä kyttäämään marjamättäitä siltä varalta, että siellä olisi lisää vaarallisia mustikanpoimijoita. Yksi lyhyt ja hallittu laukkapätkä kuitenkin onnistui ja siihen olimme tyytyväisiä. Ihan oman episodin aiheutti pienen ojan ylitys, jonka ylityksestä tamma sai kuitenkin palkkioksi jälleen leivänpalan ja ruohotupsuja.

Sellaista siis. Eilen meillä oli sellainen "kärpäsestä härkänen"-päivä, eli kaikki asiat sujuivat ihan vähän ylidramaattisesti. Loppuviikko ei pidä sisällään mitään jännittävää, päinvastoin otamme vastaan uuden haasteen: Lähdemme etsimään rentoutta ihan kotikentältä, omin avuin ja kaikessa rauhassa.

Välillä vähän vaikeaa

Loppuviikosta Fanni sai lepäillä työkiireiden ja erinäisten muiden humputusten takia perjantain ja lauantain, tänään palattiin arkeen eli ratsastelin kevyesti kentällä. Tänään teemana oli suoruus eli suorana kulkeminen. Se on vähän haastavaa Fannille tällä hetkellä ja kun siltä vaatii asiaa, mikä on sille vähän vaikeaa, alkaa erinäinen mutkittelu, ohjien repiminen kädestä sekä pahimmassa tapauksessa jopa keuliminen. Aika neutraalia Tomppaan verrattuna, mutta haluan pyrkiä siihen, että minkäänlaista "häiriökäyttäytymistä" ei pääsisi tulemaan, paljon mukavampaa niin.

Alkuun teimme samaa harjoitusta, mitä teimme Minin tunnilla kesäkuussa. Eli metri urasta sisään päin ja hevosen piti kulkea suoraan, kroppa suorana. Välillä voltti johonkin, alkuun vasempaan kierrokseen sisäpohje oli aivan turta, mutta se korjaantui kun saatiin pientä jumppaa tehtyä. Kulmiin pysähdys ja siitä ikään kuin käännös takaosan ympäri, mikä myöskin oli Fannille todella vaikeaa. Se yritti kaikki mahdolliset liikeradat tähän kohtaan, jotta ei olisi joutunut koukistamaan käyriä kintereitään kroppansa alle ja kiertymään siitä takaosan ympäri... Heti kun se vähänkin esitti oikeaa suuntaa, myötäsin reilusti ja kiitin. Lopuksi tämä harjoitus alkoi onnistumaan jo jotenkin, eli toivoa on.. ;) Jokseenkin välillä vaativaa, kun pitää muistaa välttää omia perisyntejä (mm. riittävän nopea myötäys) ja samalla vähän vaatia hevoseltakin joskus jotain.

Ihan viimeiseksi tehtiin pääty-ympyrällä pysähdyksiä 3-4 kpl per kierros ja sen jälkeen ravissa käyntisiirtymisiä. Halusin vihdoin koittaa, miten "trampoliinimielikuva" toimii Fannilla - harjoittelin sitä paljon Hennun kanssa keväällä ja pienellä hienosäädöllä siirtymisiin tuli ihan uusia ulottuvuuksia. Fannikin hidasti, kun ajattelin nyrkkejä kiinni ja samalla "lopetin hyppimisen trampoliinilla". Sen jälkeen vaan tosi usein tyhmänä jään roikkumaan ohjissa (se kuuluisa perisyntini) ja heppa näyttää päämerkkinsä jälleen yläkautta. Lisää harjoitusta siis... ;)

Sellaista siis tänään. Huomenna aiomme maastoilla rennosti ja loppuviikon ohjelmaa rakentelemme sitten pikkuhiljaa.

Loppuun pari kuvaa muutaman päivän takaa, kun kevenneltiin vaan:

Mitä kuuluu Hennulle?

Huomasin, etten ole viimeisimmissä kirjoitteluissa huomioinut Rouva Ruskiaista juuri mitenkään erityisemmin - kerrottakoon nyt lyhyesti, että se on saanut "virallisesti" uuden liikuttajan/ylläpitäjän/vuokraajan (millä nimellä nyt asian haluaa ilmaista) ja keskittyykin nyt kulkemaan mallikkaasti A:n kanssa ja ehkä tulevaisuudessa siintävät pienet esteluokatkin, mikäli kaikki sujuu hyvin. Hennu sai "uuden", aika coolin esteflättärin (ihana kivireki istua, ainakin mun Albionin jälkeen, heh..) ja laatikollisen muitakin kivoja vermeitä, mitä satulakauppojen yhteydessä tuli kaupanpäällisiksi.

Noin muuten sille ei tosiaan kuulu kummempia. Se saa liikkua säännöllisesti ja rennosti, pitää seuraa Fannille ja toimii muutenkin kuin ajatus. Vieressä A:n ottama ihanan rento kesäkuva Hennun "hymystä".

PS. Lisäsin pienet esittely-sivut tuohon sivulle, mielipiteitä niistä otan mielelläni vastaan... :)