Tänään ohjelmassa reipasta maastoilua kauniissa säässä, alla Hennu ja varajarruna gramaanit. Pienoisella riskillä iskin nivelet suuhun ja ajattelin "hengitellä" ja elää toivossa, että jarrut löytyisivät, jos tarve vaatii. Pyhä henki ei tällä kertaa auttanut, onneksi varajarrut siis löytyivät... Jos ymmärtäisin jotain matkaratsastuksesta, voisin sanoa, että Hennulla on siihen lajiin kapasiteettia.. :D Tehtiin 8,6km maastolenkki, johon kului aikaa n. 50min. Jonkun kaavan mukaan keskinopeudeksi tulisi näin 10,32km/h ja se palautui todella nopeasti nytkin, vaikkei mitään ihmeellistä kestävyystreeniä ole tehty. Otettiin yksi pidempi laukkapätkä (kartan mukaan 3km!!) ja sain ihan tosissani pidätellä ekat 2km, ennen kuin aloin saamaan jotain tolkkua vauhdin säätelyyn. Viimeisellä kilometrillä hevonen antoi siis jo kiinni, ihan jees... :D Mutta etäisyyksiä on ihan hauskaa mittailla ja tutkia, monet pitkät pätkät ovat yllättävän lyhyitä ja päinvastoin. Käytin mittauksessa apuna Kansalaisten karttapaikkaa, joka on helppo ja melko tarkkakin käyttää, esim. kaikki pienet polutkin näkyvät kartalla! Sieltä vaan zoomailemaan oman paikkakunnan lähimetsiä ja mittailemaan "viivoittimen" kanssa viimeisintä lenkkiä... ;) Oikealla on pieni rivi erilaisia työkaluja, viivoittimen näköisellä pystyy klikkailemaan karttaan kuljetun reitin.
Edellisen postauksen estepuomit ovat maalattu loppuun ja niistä tulivat ihan älyttömän hienot! Käytin ensimmäistä kertaa spraymaaleja, jotka olivat tuplasti nopeampia ja helpompia käyttää, kuin perinteiset maalit. Aika näyttää, kestävätkö ne yhtään paremmin tai huonommin kuin edeltäjänsä, mutta nuo kuvan kapulat pääsevät kavalettipuomeiksi eli sikäli ihan aktiiviseen käyttöön.
Jotain uuttakin tämän taivaan alla saattaa kesän kynnyksellä tapahtua, mutta siitä en uskalla puhua vielä ääneen. Aika näyttää ja turha sitä nyt on turhaan hötkyillä... :D
perjantai 29. huhtikuuta 2011
tiistai 26. huhtikuuta 2011
Maalaushommia
Tänään ohjelmassa estepuomien maalausta (Niko teki hienot "koepuomit" ihan pattingista liimaamalla ja höyläämällä ne, näitä voisi "tilata" lisääkin.. :D), hevosten lastausharjoituksia traileriin ja Hennun ridaus vielä illalla. Hän oli aika kiva, suora ja aika rento, mentiin He C:1:n radan osia ja olin aika tyytyväinen lopputulokseen!
Tomppa sen sijaan ei ole tänään kerännyt kovinkaan suurta suosiota. Se karkasi. Taas.
Estepuomit "pohjamaalattuna" (maalia pitää vielä pistää 2-3 kerrosta)
Uteliaat työnjohtajat.
Hennu.
perjantai 22. huhtikuuta 2011
Pieni pohdinta harrastukseni suhteen...
Pyörittelin taas ihan hölmöjä, joskin realistisesti ajateltuna järkeviä hevoskuvioita mielessään. Päätin kumminkin jälleen painaa delete-nappia ja varastoida ne ideat jonnekin takavasemmalle.
Tein itseni kanssa aikanaan sopimuksen, että Tom on meillä on aina. Siis ihan ikuisesti, kunnes siitä aika jättää. Olen sen sille luvannut, eikä tosin esim. myynti ole ikinä tullutkaan edes mieleen. Ensinnäkin sille olisi luultavasti mahdotonta löytää "se oikea koti", toiseksi sillä alkaa tulemaan ikä vastaan, enkä henkilökohtaisesti pidä siitä, että vanhoja hevosia laitetaan eteenpäin. Hennu on lyhyessä ajassa (eli tämän 1,5v. aikana) ansainnut paikkansa myös tallin "ainaisjäsenenä", eikä siitä luopuminen tällä hetkellä olisi edes mitenkään mahdollista.
Mikä sitten on ongelma? Toinen sopimus itseni kanssa oli se, että vietän mm. kilpailullisesti hiljaiseloa opiskelujeni ajan ja sen jälkeen palaan työelämään ja jatkan hevosteluja normaaliin tapaan ja ehkä jopa haaveilen kehittyväni. Valmistuminen häämöttää yllättäin jo kuuden viikon päässä, josta työt alkavat sitten suoraan. Tällä hevoskalustolla eteneminen on kuitenkin mahdotonta - Tomppiksella on esteenään ne perinteiset terveydelliset syyt ja lievät käytösongelmat ja Hennun olen aikoja sitten hyväksynyt sellaisena kuin se on. Olisi suorastaan typerää yrittää kiivetä puuhun takaperin, vaikkakin helpolla tasolla se on ihan mukavaa ja mielekästäkin. Mielekkyys ja hevosen hyvä asenne olisivat muisto vain, jos siltä vaatisi liikaa, kuin mitä se voisi antaa. Hennun kanssa sen sijaan saa harrastaa mukavasti ja turvallisesti, käydä kissanristiäisissä kääntymässä, eli sikäli omaa kilpailuhaluaan pystyy pitämään hallinnassa. Tarvitsen siis hevosen, jolla voisi edes jotenkin harrastaa täysipainoisesti, pääasiassa tietenkin kotikulmilla ja silloin tällöin valmennuksissa/tunneilla ja ehkä joskus tulevaisuudessa pikkukisoissakin.
Jos järki voittaisi, niin mitä enää tehdä sydämellä? Molemmat hevoseni ovat kuitenkin tähän elämäntilanteeseen ihan riittäviä ja kummastakaan en halua luopua, mikä tosin on tietenkin ennemmin tai myöhemmin edessä. Ensin Hennu oli seuraneiti ja Tom uljas ykkösratsuni, mutta nyt tämä asetelma on kääntynyt toisinpäin Tompan viettäessä osa-aikaeläkepäiviä.
Voin sen verran paljastaa haaveitani, että haluaisin kivan suokin. Sellaisen, jolla voisi monipuolisesti harrastaa "vähän kaikkea". Lisäksi sen pitäisi olla kiva ja kiltti, ei mielellään kauhean pieni, muttei mikään jytkykään. Yllättävää kyllä, väritoiveita ei ole (tämähän on se olennaisin!), eikä sukupuolellakaan olisi niin suurta merkitystä, tammat luonnollisesti ovat sydäntäni lähellä. Tähän astisen elämäni parhaat kisareissut ja -muistot ajoittuvat siihen aikaan, kun kilpailin Kallella, Essulla ja Misulla. Silloin kaikki oli kohdillaan taustatiimiä myöten. Ei sillä, että nykyään asiat olisivat jotenkin huonommin, mutta vanhoja kivoja juttuja on silloin tällöin kiva muistella. En haaveile valmiista paketista, vaan sellaisesta, jonka kanssa voisi yhdessä edetä ja katsoa, mihin asti rahkeet riittävät. Vähän niin kuin Essun ja Misun kanssa tuli tehtyä.
Tein itseni kanssa aikanaan sopimuksen, että Tom on meillä on aina. Siis ihan ikuisesti, kunnes siitä aika jättää. Olen sen sille luvannut, eikä tosin esim. myynti ole ikinä tullutkaan edes mieleen. Ensinnäkin sille olisi luultavasti mahdotonta löytää "se oikea koti", toiseksi sillä alkaa tulemaan ikä vastaan, enkä henkilökohtaisesti pidä siitä, että vanhoja hevosia laitetaan eteenpäin. Hennu on lyhyessä ajassa (eli tämän 1,5v. aikana) ansainnut paikkansa myös tallin "ainaisjäsenenä", eikä siitä luopuminen tällä hetkellä olisi edes mitenkään mahdollista.
Mikä sitten on ongelma? Toinen sopimus itseni kanssa oli se, että vietän mm. kilpailullisesti hiljaiseloa opiskelujeni ajan ja sen jälkeen palaan työelämään ja jatkan hevosteluja normaaliin tapaan ja ehkä jopa haaveilen kehittyväni. Valmistuminen häämöttää yllättäin jo kuuden viikon päässä, josta työt alkavat sitten suoraan. Tällä hevoskalustolla eteneminen on kuitenkin mahdotonta - Tomppiksella on esteenään ne perinteiset terveydelliset syyt ja lievät käytösongelmat ja Hennun olen aikoja sitten hyväksynyt sellaisena kuin se on. Olisi suorastaan typerää yrittää kiivetä puuhun takaperin, vaikkakin helpolla tasolla se on ihan mukavaa ja mielekästäkin. Mielekkyys ja hevosen hyvä asenne olisivat muisto vain, jos siltä vaatisi liikaa, kuin mitä se voisi antaa. Hennun kanssa sen sijaan saa harrastaa mukavasti ja turvallisesti, käydä kissanristiäisissä kääntymässä, eli sikäli omaa kilpailuhaluaan pystyy pitämään hallinnassa. Tarvitsen siis hevosen, jolla voisi edes jotenkin harrastaa täysipainoisesti, pääasiassa tietenkin kotikulmilla ja silloin tällöin valmennuksissa/tunneilla ja ehkä joskus tulevaisuudessa pikkukisoissakin.
Jos järki voittaisi, niin mitä enää tehdä sydämellä? Molemmat hevoseni ovat kuitenkin tähän elämäntilanteeseen ihan riittäviä ja kummastakaan en halua luopua, mikä tosin on tietenkin ennemmin tai myöhemmin edessä. Ensin Hennu oli seuraneiti ja Tom uljas ykkösratsuni, mutta nyt tämä asetelma on kääntynyt toisinpäin Tompan viettäessä osa-aikaeläkepäiviä.
Voin sen verran paljastaa haaveitani, että haluaisin kivan suokin. Sellaisen, jolla voisi monipuolisesti harrastaa "vähän kaikkea". Lisäksi sen pitäisi olla kiva ja kiltti, ei mielellään kauhean pieni, muttei mikään jytkykään. Yllättävää kyllä, väritoiveita ei ole (tämähän on se olennaisin!), eikä sukupuolellakaan olisi niin suurta merkitystä, tammat luonnollisesti ovat sydäntäni lähellä. Tähän astisen elämäni parhaat kisareissut ja -muistot ajoittuvat siihen aikaan, kun kilpailin Kallella, Essulla ja Misulla. Silloin kaikki oli kohdillaan taustatiimiä myöten. Ei sillä, että nykyään asiat olisivat jotenkin huonommin, mutta vanhoja kivoja juttuja on silloin tällöin kiva muistella. En haaveile valmiista paketista, vaan sellaisesta, jonka kanssa voisi yhdessä edetä ja katsoa, mihin asti rahkeet riittävät. Vähän niin kuin Essun ja Misun kanssa tuli tehtyä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)