tiistai 31. toukokuuta 2022

Toukokuun touhuja


Toukokuu on talsittu ihanan tavallisen ja kiireisen arjen ohessa läpi. Tuli kesä, ihanaa!
(Myös ötökät tulivat, mutta elämä on.)


Säteellä oli toukokuun lopussa pieni keväthuolto. Sen rokotusohjelmassa oli käynyt joskus vuosia sitten sellainen parin päivän viivästys, minkä vuoksi rokotukset eivät olleetkaan SRL:n mukaiset. Aiemmat eläinlääkärit olivat merkanneet ne kelvollisina Heppaan, mutta "oma" tarkkasilmäinen ell huomasi tämän ja tadaa, rokotusohjelma saatiin aloittaa alusta. 

Aiemmin rokotuksista ei ole tullut mitään, mutta nyt molemmista perusrokotuksista tuli jäykkyyttä ja tamma kipeäksi pariksi päiväksi. Kengitys oli 24.5 ja Säteen osalta se meni ihan kivasti. Vähän huolissaan se oli edelleen eli sitkeässä on muistijälki. 


Myös ruohonleikkuuhommat on päästy aloittamaan. Salama oli aivan kaheli alkuun, tiesi ehkä, että sen kohdalla vihreät minuutit ovat eniten kortilla kaviokuumeriskin vuoksi.


Salaman kanssa löydettiin ainakin hetkellisesti taas toisemme. En ole ratsastanut sillä kuin muutaman hassun kerran kuluneen vuoden aikana. Se on harrastanut liikuntaa kuten ennenkin eli muutaman kerran viikossa Annin ja Sallan kanssa.

Salkkulin oloa ja eloa on katsasteltu kevään aikana kriittisesti. Sillä on vaivoja, jotka näkyvät ja tuntuvat. Sillä on kuitenkin myös iloinen ilme ja se on täynnä elämäniloa. Hyppäsin yhtenä päivänä selkään ja ensinnäkin olin ihan hukassa, mutta myös positiivisesti yllättynyt - tämähän kulki Salamaksi varsin lennokkaasti ja se oli varsin kevyt ja mukava ratsastaa. Se teki kaikki väistöt, avot, sulut ja muut piiperrykset täsmälleen kuten pyysin, rentona ja kuuliaisena. Sen kanssa jatketaan siis päivä kerrallaan eloa ja saatanpa jatkossakin eksyä jumpalle sen kanssa. Videolla vähän loppuraveja edellämainitulta kerralta.

Säteen kanssa on tehty jokunen reissu. Käytiin Tiinan tunnilla ja omatoimisesti treenaamassa vieraalla kentällä. Haettu siis rutiinia siihen, että töitä voi tehdä muuallakin kuin kotona. Kotona taas on noin kerta viikkoon käyty tunneilla ja se on tehnyt kyllä hyvää. 


Ratsastuksellisia ahaa-elämyksiä kevään aikana on tapahtunut noin miljoona. Kädet pysyvät suurin piirtein paremmin omilla puolillaan (varsinkin vasen käsi elää omaa elämäänsä..) ja jalan paikkaa on fiksailtu. Säde on suorittanut kotona jo aika kivoja pätkiä treeneissä, mutta vieraassa paikassa jännitys syö vauhtia vielä aika tavalla. 

Asiathan eivät itsestään korjaannu, joten harjoitellaan, harjoitellaan... Ja meninpä jossain mielenhäiriössä ilmoittamaan meidät ekoihin kisoihinkin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti