Jotain täältä blogista on jo tovin puuttunut ja ne ovat Säde-vauvelin ja allekirjoittaneen ratsastuskuvat. Tässä nyt näitä sitten.
Hän on ratsain kuin 3-vuotias. Ja saa vielä ollakin. Ns. ohjaustehostin on vielä mallia karvalakki ja voimaa kantaa itseään ei ole, mutta kyllä se sieltä ajallaan tulee. Nyt liikuskellaan toistaiseksi vain pohkeen edessä ja harjoitellaan tasaista tuntumaa. Lavat ylös ja paljon siirtymisiä niin, ettei tamma lähde painamaan edestä karkuun. Helpommin sanottu kuin tehty toisinaan. ;)
Mutta kuten nyt on tapana toistaa itseään, on tämä tamma varsin fiksu rokkitukka. Edetään pienin askelin ja ylläpidetään hyvä fiilis. Näihin kuviin on toivottavasti ihana palata parin vuoden päästä!
Tänään eksyttiin kentälle Sätkyn kanssa ehkä ensimmäisen kerran tässä kuussa. Uudelleen mennään joskus kuukauden päästä. Paljon hauskempaa on samoilla metsässä ja taivutella tätä uhkeaa kroppaa puiden ja polkujen mukaan mutkalle.
Mieheni kysyi, että millainen Sätky on ratsastaa tällä hetkellä. No, millaista on parkkeerata täysperävaunurekka taskuparkkiin? Eli kaikella rakkaudella, pienellä kentällä kulkeminen ei tällä hetkellä ole kummankaan mielestä Se Juttu. Eikä se haittaa, näin on hyvä.
Olen nimittäin löytänyt ystävän, jolla on suuri sydän. Tässä ajassa ollaan saatu yhteistyötä jo hiukan siihen jamaan, että jonain päivänä kuu ja tähdet ovat ihan tässä. Eli olen ehkä Sätkyn mielestä ihan ok tyyppi ja Sätky mun mielestä vallan kiva tyyppi.
Löysin myös satulavyön, jolla koulupenkki pysyy kuin nakutettu paikallaan. Hiphurraa.
Omaa peilikuvaa ihailemassa.
Salamakin sai koulusatulan selkäänsä pitkästä aikaa. Nythän sillä ollaan vallan köpötelty estepenkin kanssa ja itseasiassa enimmäkseen myös maastossa.
Tänään löytyi hetkeksi jopa se kermakakkufiilis, kun askel olikin yllättävän kepeä ja työmoraali kohdillaan. Sekin on hyvä, että mokoma ilmoittelee itsestään aina silloin tällöin.
Siispä yhteenvetona: Tänään taivaankappaleet olivat kauniisti sopusoinnussa. Hyvä niin.
Kuluneella viikolla olen rakastanut ja vihannut elämää. Arki on kuitenkin kantanut, onneksi se on sentään rakentunut tukeville kantimille. On siis tutut ja turvalliset rutiinit, joiden parissa elämä pysyy sopivan kiireisenä.
Ollaan yhdessä ja erikseen liikuteltu ahkerasti hevosia, kun keli on ihanan keväinen (olkoonkin vasta helmikuu) ja säät ovat suosineet.
Olen muodostellut mielessäni jonkinlaista kaaviota hevosten liikutusrytmistä ja ilokseni se toimii edes jotenkin. Kumpikin heppa liikkuu vähintään joka toinen päivä ja jos joku kaveri tulee ratsastamaan, niin saan heti yhden lisäliikutuspäivän lisää. Käytössä tässä vakavamielisessä toiminnanohjausjärjestelmässä on tietty paperikalenteri, Equilab-sovellus sekä ihan perinteinen WhatsApp-ryhmä.
Sätkyn selkään en ole vielä päästänyt muita. Ei sillä, että se olisi tuhma tai vaikea, mutta teen siitä hevosta itselleni ja haluan tuntea sen kuin omat taskuni, ennen kuin päästän muita kyytiin. Juuri nyt jumppaillaan sen kanssa paljon metsässä, haetaan voimaa ja notkeutta, meillä on siis balettikoulun alkeet työn alla. Se on vasta kääntynyt 5-vuotiaaksi ja on ihan baby, joten kiire ei ole. Vauhtia sen kanssa ei lenkeillä pidetä (vaikka Sätky toisinaan onkin toista mieltä), pääasiassa mennään käyntiä ja siinä sivussa vähän koulukuvioita maastoa hyödyntäen. Laukka ei vielä puutteellisen tasapainon vuoksi ole järkevää.
Muistatteko, kun joskus Duken aikoihin haikailin hevosesta, joka olisi kuin Duke mutta tietty isompi? Nyt vaikuttaisi siltä, että mulla on sellainen. Hiomaton timantti vielä, mutta niitä toivottuja piirteitä on paljon.
Sätky on kovin utelis ja puuhakas, tässä hän kiipeili mun perään hakemaan eteisestä hanskoja.
Portaat olivat ihan peace of cake ylöspäin, mutta takaperin ne olivatkin jo vähän vaikeammat.
Tämä kuva on tosin sellaiselta päivältä, kun keli ei suosinut.
Sätkylle tuli uusi samanlainen WB kuin aiempi raadeltu. Käsittelin sen puremisenestoaineilla.
Salama nyppäsi samantien lapalaskoksen nappulan irti. Thanks.
Salama sen sijaan sulattelee myös muiden sydämiä. Jos ei pelkkä sulattelu riitä, niin osaa se murskatakin. ;) Serkkunikin tuli extempore tänään mukaan maastolenkille ja kiipesi kuuden vuoden ratsastustauon jälkeen empimättä Salkkulin kyytiin. Meillä oli mukavaa ja Salamakin tunsi pientä armoa meidän vanhaa luottopakkia kohtaan. Tervetuloa toistekin!
