Harjoiteltiin tuossa taannoin ponilasten kanssa erilaisia kouluratsastustehtäviä. Liikenteenohjausta olisi kummasti helpottanut kouluradan kirjaimet, joten sellaiset päätin sitten askarrella.
Jostain sekatavarakaupan hyllyltä löytyi näppärät laminointiläpyskät, joilla kirjaimet sai kahvitunnilla väsättyä kasaan ilman laminointikonetta. Hintaa noilla pienillä muovitaskuilla oli kuusi euroa ja paketissa oli läpyköitä sen verran, että ne riittivät hyvin kirjaimiin ja pariin harjoituskappaleeseen.
Seuraavana päivänä niittasin kirjaimet hieman mukaillen kentälle (koska pitkä sivu on meillä vain 30m) ja jäin odottelemaan seuraavan päivän treenejä.
Salama päivysti asennusaikaan heinälaarilla. Silmänvalkuainen muljahteli kyllä napsuvan niittarin suuntaan, mutta siinä kaikki.
Neljä tuntia myöhemmin ensimmäinen uhri oli valittu: Kirjain M oli mystisesti kadonnut. Sitten lähti mm. E, L, B ja R.
Yksi kuitenkin sai pysyä viimeiseen asti, vaikka se oli näistä kaikista huonoiten asennettu (jäi repsottavia reunoja):
Saatan ottaa tämän eräältä läsipäältä selvänä kannanottona kouluratsastusta kohtaan.
Meillä ei siis enää ole koulukirjaimia kentällä.
Puuhapeten toinen ja tällä erää viimeisin yliveto liittyy tähän tukisiteeseen, jota pitäisi vielä viisi päivää pitää jalassa.
Eläinlääkäri sanoi, että tämä yläkuvan klinikalla laitettu side saisi olla kaksi päivää, mikäli se pysyy. Vilkaisin samalla rauhoitettua läsipäätä ja mietin, että se taitaa pysyä siinä tasan niin kauan, kuin rauhoitusaine vielä vaikuttaa eli aika tarkalleen pari tuntia.
 |
| Muutama tunti myöhemmin. |
Tätä kirjoittaessa olen väsännyt siteen uusiksi kuusi kertaa, vaikka vasta tänään olisi voinut olla ekan vaihdon aika. Myöskään liimapinteli ei oikein pysy suojassa näiltä hampailta, joten turvallisuussyistä käytän sittenkin vain kangassidettä tuossa.
Jalkakeissiin liittyi myös 24 tunnin karsinalepo, koska jännetuppi lääkittiin. Salamalle järjestettiin ekslusiiviset oltavat ulkotalliin: Oli maustevettä, heinäverkkoa ja tyhjiä Mehukatti-kanistereita, joilla voi hakata poneja päähän. Se on jostain syystä tämän hevosen bravuuri. Ovi teljettiin ketjulla vielä varotoimenpiteenä.
Kotiuduttuani työvelvollisuuksien parista oli vastassa Ruuna Reipas, jonka nokka oli solmussa, side rusetilla, karsinanovi päreinä ja heinäverkko silppuroituna.Varmuusketju oli sentään kestänyt. Syvä huokaus.
Mutta hei, töistä puheenollen. Katsokaa mitä ihanuuksia ponit saivat yhdeltä pitkäaikaiselta asiakkaalta:
 |
| Vartavasten poneille tehdyt tilkkutäkit. Hiukanko söpöt. :) |
