Salaman viides klinikkakäynti tälle vuodelle. Suunniteltu juttu, ei siinä mitään: Vuorossa oli siis kontrolli parin viikon takaiseen.
Pieni on Salaman maailma, mutta klinikalla se käyttäytyy tätä nykyä kuin kotonaan eli kiltisti ja ennen kaikkea rauhallisesti. Hämmentävää!
Ekaa kertaa koskaan Ruuna Reipas esiintyi eläinlääkärille perinteisen liinakipityksen lisäksi ratsain. Kuten jo edellä sanoin, Salama käyttäytyi tänään Salamaksi tosi hienosti.
Ja mikäs siinä ollessa, kun suuremmin ei enää mikään paikka kolota. "En ole nähnyt tämän liikkuvan koskaan näin hyvin" totesi lääkäri. Vain ympyrällä kinnerpattijalka oli alkuun hitaampi, mutta vertyi nopeasti. Häntä pysyi suoremmassa eikä kielikään pyrkinyt suusta ulos. Ne ovat tälle hevoselle tyypillisiä merkkejä siitä, että jokin mättää.
Tämä tuo lisää uskoa tulevaan. Tehtiin pieni varovainen suunnitelmakin - mitä jos Salama ihan todella eksyisi ensi keväänä kouluaitojen sisälle? Ratsastuksellisesti se on taantunut takaisin 3-vuotiaan tasolle, mutta se on tässä kohtaa ihan sama. Ikäluokkakisoihin se ei ehdi eikä pääsekään, koska niissä pitää hypätä. Kiirettä tässä ei siis ole, mutta pieniä tavoitteita on mukava asettaa.
Näillä fiiliksillä on mukavaa aloittaa kesäloma! :)
Kun Dukea ei ole, on Sampalla tylsää. Siispä kaivettiin pieni energiapakkausponi hommiin - ovathan laataritkin jo melkein ovella.
Kujaan tehtiin tuttu setti: Maapuomi - 1,2m - ristikko - 3,8m - pysty - 6,8m - okseri ja alkulämmöt otettiin liinassa. Sitten pikku-Salama irti ja toimeen - Samppakin tietää tämän homman juonen jo, hauskaa ja tuttua puuhaa!
Kukkuu!
Samppa hoiti hommat tasaisen lennokkaasti ja sai hypätä tuon 50cm okserin kolme kertaa. Laatareissa alle 107cm ponit hyppäävät 60cm, joten se tuskin tuottaa ongelmia tälle. Sitä ennen on tosin vielä monta isoa koitosta edessä - kuten esimerkiksi KV-näyttely parin viikon päästä!
Tänään oli vuorossa maastolenkki sekä tiimimme uuden jäsenen, Sony AZ1HD-videokameran koeajo.
Toisinaan jopa itse tohdin epäillä sitä sisäistä optimista, jonka mielestä olisi ihan hyvä idea pitkästä aikaa kiivetä selkään ja lähteä hölkkäilemään hevosen höyryjä pois. Mutta yrittänyttä ei laiteta.
Alkukäynnit taluttaen. Hevonen on rento, kuuliainen ja kiltti. Katselee välillä maisemia, napsii silloin tällöin luvan kanssa ruohotupsun suupieleen. Ei loiki, jyrää tai sätky. Kiviojan jälkeen selkään. Kävelyä löysin ohjin kauniissa kesäsäässä. Kevyt tuulenvire saa ratsuni harjan liehumaan. Käynti on pitkää ja rentoa. Hevonen on hyvin molemmilla ohjilla ja suustaan pehmeä. Siirrymme raviin. Pitkä, ihana ja keinuva askel on reipas ja matkaavoittava. Hevonen tuntuu tavallista rohkeammalta ja vaikkakin energiaa on, pysyy se hyvin toivotussa askellajissa. Ravaamme suunnitellun pätkän ja teemme sen jälkeen pienen lenkin metsässä. Puiden lomassa tulee hyvää jumppaa - saan ratsastettua hevosen entistä paremmin läpi metsäpolun avulla. Loppukäynnit jälleen taluttaen. Kotiin tulee rento ja tyytyväinen hevonen. Hyvän mielen fiilistelyä voi jatkaa kotisohvalla actionkameran loistavaa videota katsellessa.
No niin, kukkii ne perunatkin. Ja sitten se todellisuus:
Alkukäynnit taluttaen. Hevonen on pinkeä, räjähdysaltis ja säikky. Katselee kauhulla maisemia, napsii hätäisesti silloin tällöin ruohotupsun suupieleen luvan kera sekä ilman. Pyrkii jyräämään, jos tsäänssi tulee. Päivän politiikassa ei keskustella Kreikasta tai maaseudun ahdingosta, vaan läsipään paikasta ihmisen rinnalla.
Kiviojan jälkeen selkään. Heppa on ehkä jo vähän rentoutunut. Pieni hätäinen pätkä käyntiä, mutta imu on kuitenkin yllättäin eteenpäin. Kevyt tuulenvire saa ratsuni etupään hyvin kevyeksi. Käynti häviää vaihtoehdoista kokonaan eikä edestäkään auta ottaa yhtään kiinni.
Siirrymme raviin. Maailman parhaimmatkin hackneyt kalpenevat, kun ratsuni pötkii menemään koottua, mutta jokseenkin jännittynyttä vain ylöspäin suuntautuvaa ravia. Hevonen toden totta tuntuu tavallista rohkeammalta, mutta todella räjähdysalttiilta. Annan vähän ohjaa ja koitan jarruttaa enemmän istunnalla - hevonen siirtyy napakan rodeosarjan kautta laukkaan.
No, laukataan sitten. Pukit unohtuvat mutkaan ja läsipää etenee keinuvaa ja ilmavaa laukkaa niin sanotun suunnitellun pätkän. Sen 10 sekuntia nautin kyydistä, pakko sanoa. Jarrut pelaavat lopulta välttävästi, joten saan tehosekoittimen lailla ravaavan ruutitynnyrin ohjattua metsäpolulle. Siellä se malttaa siirtyä hetkeksi käyntiin, koska ei halua törmäillä puihinkaan reippaassa ravissa.
Kurssin kääntyessä kotiinpäin tulen alas ja talutan loppumatkan. Ihme ja kumma, kotimatkalla rinnalla kävelee tyytyväinen ja suht rento heppa. Tallissa oli hoidettavana väsynyt, mutta ihan tyytyväisen oloinen kaveri.
Ja mitä tulee videoon - haluaisin ihan todella tietää, mihin hittoon varpaani osoittavat hevoseni laukatessa!?
