maanantai 2. joulukuuta 2013

Taas pienet tontut liikkuu

"Ei itkeä saa, ei meluta saa, joku voi tulla ikkunan taa.
Joulupukki matkaan jo käy. Nyt nimien kirjaan merkitään
taas: tuhma vai kiltti, ajatelkaas! Joulupukki matkaan
jo käy. Taas pienet tontut liikkuu ja muistiin merkitsee,
niin joulupukki tietää saa, kuka lahjat ansaitsee."

Mitä, onko se ihan oikea tonttu?!

Ei voi olla...

Hetkonen. Kyllä se on!
Ei hätää, mä otan selvää, onko se syötävää.
Tontut ovat liikkeellä taas. Meillä tonttujen apureilla ovat joululahjavalmistelut kovassa käynnissä. Monta hyvää lahjaideaa on mielessä, mutta ehtivätkö kaikki toteutumaan? Yleensä allekirjoittanut on aloittanut tämän hypetyksen jo lokakuun lopulla, nyt deadline on paljon tiukempi. Yksi joulupukin lahja (itselle tosin :D) on jo matkalla, se on Tuire Kaimion kirja "Hevosen peruskoulutus". Talviaikaan minulle tulee aina tämä kirjainnostus ja surkeaa kirjahyllyäni täydennetään aina jollakin aiheeseen sopivalla teoksella. On sitten lomalla aikaa lueskella taas!

Näillä näkymin meillä on Salaman kanssa ensimmäinen parisuhdeterapia ensi vuoden alussa. Siihen asti ollaan ja ihmetellään ja tehdään vain kivoja juttuja. Salama on ollut nyt pari päivää ihan kiltisti, mitään tosin en ole sen kanssa tehnyt jäätikkökelien takia - hyvä jos hevoset saa turvallisesti talutettua edes tarhaan. Polven haavaa on hoideltu ja se on jätkän mielestä alkujärkytyksen jälkeen todella mielenkiintoista. Turvotus on jo hieman laskenut eikä polvessa ole lämpöä, joten vaiva jäänee toivottavasti vain pintanaarmuksi.



sunnuntai 1. joulukuuta 2013

250kg edestä kultaa


Kaiken tämän itsesäälin keskellä havahduin katsomaan vähän laajemmin tarhasta löytyviin kavioeläimiin - onhan meillä Duke.

Duke, jolla ikää 2 vuotta, 7 kuukautta ja 1 päivä, on tallimme luottoponi. Itse opetettu ja koulutettu, jos näin voi sanoa. Painonsa edestä kultaa, ellei vähän enemmänkin. Hänen Korkeutensa pääsi pitkästä aikaa ohjasajolenkille. Sehän on ollut nyt sairaslomalla, eli mitenkään unohdettu Pikkumusta ei ole ollut. Sille vain suositeltiin lepoa kortisoni- ja sulfakuurin ajan. Kuitenkin, tänään oli sellainen fiilis, että tehdään jotain kivaa ja Dukelle helppoa. Ohjelmassa oli ohjasajoa pellolla ja pieni lenkki metsässä, poni oli suorastaan innoissaan! Siitä huolimatta se toimi hyvin. Ihana otus.

Duke ja sen tavaramerkki, maailman pisin etuhuuli.
Rapsuja kiitokseksi, hienosti jaksaa innokas nuori seistä paikallaan.


Sika hevoseksi, kulta muruksi

Piha ja heppojen tarha ovat tällä hetkellä aivan järkyttävän liukkaat. Kirsikkana kakun päälle Salama veti eilen vielä nurinkin kentällä narun päässä, eli nyt sillä on vasen polvi auki. Tämän kaatumisen nähdessäni olin aivan varma, ettei minulla ole enää sen jälkeen hevosta, sen verran pahasti etujalka jäi kropan alle. Sieltä se kuitenkin nousi neljällä jalalla ylös eikä onnahdellut ollenkaan, otti vain erittäin varman päälle tuon liikkumisen sen jälkeen.

Haavat eivät onneksi ole niveleen asti, mutta pientä turvotusta siinä silti on. Aamu alkoi siis Betadine-huuhtelulla, mikä oli luonnollisesti todella järkyttävää, koska se kohdistui jalkaan. Mietin jo hauteen tekoakin, mutta luulen sen lähtevän irti Salaman toimesta melko ripeästi, nyt jo haavaa huuhdellessa sen turpa löytyi ihan vääristä paikoista. Pitänee myös hakea Vetramil-voidetta apteekista, on ihan huipputuote tällaisten hoitoon. Tulisipa nyt sopivasti lunta, niin olisi monta huolta ratkaistu!

Muuten, jos blogissa on oma joulukalenterinsa, niin täytyyhän pojillakin olla omansa:


Valaisin eilen "uudesta alusta" Salaman kanssa. Se tulee pitämään sisällään tosiaan muutaman maastakäsittelytunnin ammattilaisen silmien alla, ihan vain omaa mielenrauhaa takaamaan ja omaa johdonmukaisuuttani vahvistamaan. Samalla toivon saavani uusia työkaluja Salaman kanssa tekemiseen. Tämä jo ihan siksi, että haluan oppia lisää. Yksin täällä kotona touhutessa usein vastoinkäymiset kasvavat helposti suuriksi vuoriksi. Vähän samaa fiilistä on havaittavissa ratsastustreeneissäkin joskus - valmennuksissa ja tunneilla on kiva käydä. Eli vähän niin kuin parisuhdeterapiaa tiedossa, heh. Joku voisi nyt luulla, että täällä olisi nyt ihan hullu hevonen ja sen pölö omistaja pulassa, mutta ei, haluan vain yhteistyöstä kitkattomampaa. Sisäinen kukkahattutäti koputtelee, tiedättehän.

Nyt tilaan jostain aimoannoksen positiivisuutta ja lähden muun muassa hiekoittamaan tallinpihaa.