Julishkan juttuja

Kuva: Leena Kahisaari

Paljon on mahtunut myös pienen ja kauniin Julishkan pariin vuoteen. Tehdäänpä pieni kuvakatsaus tähän päivään:

Kuva: Vilma Saarinen

Juppe vieraili kesällä 2023 orin luona pariin otteeseen ja lopulta 27.6.2024 Julishkan ensimmäinen varsa syntyi. Varsa oli tilausvarsa Vilmalle ja vauvelin isäksi valikoitui Nightingales Hastag 357 SH.

Kuva: Vilma Saarinen

Kuva: Vilma Saarinen

Sieävän tammavarsan nimeksi tuli Tollattis Simpsakka Sissi.

Kuva: Vilma Saarinen

Julishka palkittiin vuoden 2022 parhaana shettistammana Shettisyhdistyksen toimesta ja I-palkinto jalostusarvostelussa (ka 8,14) toi kutsun myös eliittinäyttelyyn. Sinne lähettiin Sissi perässä syksyllä 2024 ja Juppe oli tuttuun tapaan aivan liekeissä, kun pääsi taas pitkästä aikaa kehään.

Kuva: Leena Kahisaari

Kuva: Leena Kahisaari

Kovin huonosti ei sielläkään mennyt, sillä Juppe oli luokkansa 2. häviten vain koko näyttelyn parhaalle. 

Kuva: Leena Kahisaari

Kotona Julishka on toimittanut tärkeän seuraponin virkaa, välillä on käyty ohjasajamassa ja muuten vain oltu kauniita.

Kuva: Leena Kahisaari

Tänäkin keväänäkin kirmailtiin näyttelyssä, Juppe sai Sipoon näyttelystä hienosti I-palkinnon, oli luokkavoittaja isossa luokassa ja lopulta myös Champion tamma. <3

Kuva: Leena Kahisaari

Nyt Juppe vetäytyy kasvattamaan mahaansa ja mikäli kaikki sujuu hyvin, saa se ensi keväänä toisen varsansa. Juppe ultrattiin tiineeksi viime viikolla orista Talisman af Jäböruder ja varsa on jälleen tilausvarsa. :)

Salaman kootut

Ajattelin ensin, että Salaman kahden vuoden kooste olisi kovin työläs tehdä. 

Jälkikäteen katseltuna elämä on kohdellut sitä ihan hyvin: Suuremmilta terveysmurheilta on vältytty ja elämä on ollut tasaisen salamoivaa. Elossa se on ja virkkuinen käsitellä, mutta toiselle kymmenelle päästyään jo varsin järkevä. Eli ihan turhaan ei tullut hakattua päätään seinään sen kanssa 10 vuotta sitten!

Itseasiassa Salama oli pitkään vain Annin "oma", mutta Säteen haava- ja varsakeissin jälkeen sekä ihmisten elämäntilanteiden muututtua olen parin vuoden sisällä löytänyt itseni Salaman selästä pelottavan usein. Ja mikäs sillä ajellessa, osaava peli - jos vain kuski osaa. 

Salkkuli tuuraili Sädettä kisaharkoissakin elokuussa -24, suorittaen reippaasti ja vauhdikkaasti Annin kanssa heidän ekan yhteisen ratansa. Kouluratsastus ei ehkä sittenkään ole Salkun mielestä niin syvältä?

Keväällä -24 vietettiin 13-vuotissyntymäpäiviä! Ja otettiin toki perinteiset poseeraukset. Rakennekuva yllä ja pääkuva alla.

HBD Salama 13v. (4.5.2024)

Salama on opiskeli keväällä -24 lisää ratsujuttuja Tiian kanssa. Näitä toivon mukaan jatketaan taas. ;)

Kukkaispoika keväänä 2024.

Kirmailua kesäyössä kesäkuussa 2024.

Talvi 2024-25 meni kepeästi, lähinnä maastoillessa. Pohjien osalta sää ei suosinut, eikä kauheasti haluttu käydä muualla treenailemassa, koska kotona oli tiine tamma.

Minä ja Salama keväällä -25. 

Oma sisko on paras ja rakas. Kaikki toiminnot tehdään mielellään kylki kyljessä.

Niin samanlaiset, mutta niin erilaiset.

Vahingossa saatiin tällainen söpö pönötyskuvakin. Säde ja Salama.

Keväällä 2025 vietettiin jälleen synttäreitä! Salama täytti 4.5.2025 14 vuotta eli jälleen yksi rasti seinään. Tässä perinteiset pönötyskuvat tältä vuodelta, pääkuva yllä ja rakennekuva alla.

HBD Salama 14v. Väri haalenee, tilalle tulee kärpäskimo ja läsi tulee samalla uudelleen näkyviin.

Kesällä saa aina rajoitetusti laiduntaa muutaman tunnin kerrallaan. Tässä kevään herkkuja maistellaan omassa ruohotarhassa.

Ja tässä kirmataan naapurin pellolla siskon kanssa, luvan kanssa toki. 17 vuotta haaveilin, josko hevoset saisi ihan viereen laitumelle ja tänä kesänä se toteutui. 

Kesä on best, terkuin Salami.

Salamalla on siis kaikki hyvin, elämä on lahja ja jokainen päivä on kuin voitto. Se on ihan ok, kun nuoruus kohteli vähän kaltoin terveyden osalta. Se liikkuu kevyesti ratsain ja lopun aikaa toimittaa seuralaisen virkaa tytöilleen (Säde ja Julishka). Salama kovin toivoisi pääsevänsä jälleen varsan hoitosedäksi, joten toivotaan ensi kesälle pientä ihmettä...

PS. Videoita ja lisää kuvia löytyy Instagramin puolelta, tililtä @m4rtu 😊

Säteen varsaprojekti, osa 1

Meillekö varsa 2025?

Olen pitänyt tallia vuodesta 2008. Alusta asti olen haaveillut omasta kasvatista ja tässä ajassa olisi kyllä ehtinyt tekemään montakin, mutta järki sai puhuttua pitkään puoliaan. Heppahommissa järki ja tunne ovat pari, joiden kanssa taiteilu on arkipäivää. 

Kun Säde loukkasi jalkansa syksyllä 2023, tuli varsaprojekti jälleen vahvasti ajankohtaiseksi. Se on kuitenkin ihan hieno tamma, kantakirjattukin kivoilla rakennepisteillä ja varmasti hyvä emä, vaikka onkin vähän persoonallinen tapaus muuten. Haava vaikutti vihdoin parantuneen keväällä 2024, mutta ihan entiseltään hevonen ei tuntunut. Päätin siis lähteä varsaprojektiin, eli nyt tai ei koskaan, kun ollaan vielä hengissä. Kirjoitan monikossa, koska edelleen ihmettelen, miten selvittiin hengissä menneestä talvesta.

Alkoi orikuvastojen selailu. Ainahan niitä on selattu, mutta ei koskaan kuitenkaan "loppuun asti". Mikään tällä kertaa tarjolla olleista ei sillä hetkellä tuntunut kivalta, paitsi yksi. Mieleeni oli jäänyt kummittelemaan lisäksi yksi toinenkin, sellainen nuori piekkariori, jolle oli sattumalta maksettu orilisenssikin nyt. Kävin sitä aikanaan katsomassa ennen Säteen ostoa. Hieno pieni ori, joka oli edelleen kasvattajallaan. Päädyttiin koittamaan sillä ensin.

Säteelle tehtiin kotona useampi kiimakontrolli. Ne sujuivat ongelmitta. Saatiin sopiva kiima kiinni ja käytiin tekemässä juhannustaikoja. Sitten jäätiin vain odottelemaan tiineystarkastusta.

Hevosen ensimmäinen tiineystarkastus tehdään jo 14-16vrk kuluttua, joten mahdottoman kauaa ei tarvitse odotella. Tamma oli ollut itse rauhallisuus astutuksen jälkeen ja olin ihan varma, että tärppäsi. Yllätys olikin melkoinen, kun utrassa ei näkynyt mitään. Olisikin ollut aloittelijan tuuria, että heti kaikki vain sujuu... Sen sijaan ultrassa näkyi haf eli epäkelpo follikkeli. Oli siis odotettava yksi kiimakierto ja katsottava sitten, kuinka homma etenee. 

Päädyttin tässä kohtaa kesää (heinäkuun loppu) vaihtamaan kuitenkin vielä oria toiseen suosikkiini sekä viemään tamma oriasemalle ja niiden osalta ajoitukset menivät lopulta hyvin ja vauhdikkaasti. Säde tiinehtyi kerrasta ja niin alkoivat jännittävät viikot ja kuukaudet!

Säde kävi tiineysultrissa 14 vrk, 30 vrk ja 90 vrk kohdilla. Joka kerralla kaikki oli hyvin. Tamma oli niin seesteinen ja miellyttävä käsitellä, mikä ei sille ihan itsestäänselvää normaalitilassa ole. Totesinkin useasti, että tälle tiineys todella sopii.

Valitettavasti kuitenkin maaliskuun puolivälissä, kun tiineyttä oli takana kahdeksan kuukautta, havaittiin Säteellä istukkatulehduksen oireita. Lääkitys (Regumate, sulfa, tulehduskipulääke) aloitettiin samana iltana täydellä teholla. Ultrassa näkyi pientä paksuuntumaa, mutta varsan syke löytyi. Ensin vaikutti siltä, että lääkitys tehosi ja vuodot loppuivat. 

Meni pari viikkoa ja tamma alkoi kasvattelemaan utaretta. Kolmannella viikolla lääkityksen aloituksesta (2.4.) oli seuraava ultra. Istukassa näkyi irtaantumaa. Vuodot alkoivat uudelleen ja tamma tuli maitoon. Varsan liikkeet olivat tuntuneet vatsan läpi pitkään hyvin, mutta viimeisellä viikolla ne hiljenivät täysin. 

Säde oli kameravalvonnassa 24/7 pari viimeistä viikkoa, niin sisällä kuin ulkona. Siltä varalta siis, että jos jokin menee pieleen. 

Viikko myöhemmin Säde loi varsan, kun tiineysvuorokausia oli kasassa 259. Varsalla ei siis ollut mitään edellytyksiä selvitä, valitettavasti. Synnytys alkoi yöllä, mutta se ei edennyt päivystävän eläinlääkärin avusta huolimatta. Hevonen oli todella levoton, mutta kohdunkaula ei auennut tarpeeksi. Yöllä se yhtäkkiä asettui kuitenkin syömään ja lepäämään, jolloin Viikistä neuvoivat odottelemaan rauhassa aamuun. Synnytys eteni vasta tunteja myöhemmin, mutta kohdunkaula ei auennut kunnolla vieläkään. Vasta lääkkein saatiin se auki ja vihdoin säkä edellä, kaula taittuneena ja jalat solmussa ollut varsa pihalle eläinlääkärin avustuksella. Tamma oli arvaten tässä kohtaa jo aivan loppu.

Sitten saatiin jännätä tamman kohtaloa, tuliko mahdollisia sisäisiä vammoja tai kohtutulehdusta tms. Säde sai asiaankuuluvat lääkkeet ja hoidot, sen vointia seurattiin seuraavan viikon todella tiiviisti. Jälkeiset tulivat ripeästi, mutta ne haisivat aivan kaalilaatikolle. Onnekseni se toipui todella hyvin, vaikka melko nuupea olikin. 

Varsa oli odotettu tammavarsa. Sen pää oli aivan samanlainen malliltaan, kuin Säteenkin pää.

Suomenhevoskasvatukseni startti ei siis ollut kovinkaan ruusuinen. Vuosi sitten suunnittelin tänä juhannuksena pitäväni varsavalvojaisia, mutta toisin siis kävi. Nyt itseasiassa odotan huomiselle seuraavaa kiimakontrollia, jos pääsisi vaikka siementämään... o:) Eli kyllä, koitamme uusiksi!