Kuluneen viikon kuulumiset

Hellou rakas blogini! Kevät on edennyt niin kovaa vauhtia, että olemme koko jengi viettäneet valtaosan ajasta ulkona pihahommissa ja auringosta nauttien.

Viime sunnuntaina (17.4.) mentiin molempien heppojen kanssa puomiharjoituksia ja pientä jumppasarjaa. Molemmat olivat aivan innoissaan! Tomppa venyi kummasti ja Hennu oli oma nopea itsensä. Jopa niinkin nopea, että lensin komeassa kaaressa kanveesiin äkillisen kiellon takia. En ole ikinä nauranut niin paljoa! Hennu pelästyi tätä tosin niin paljon, ettei uskaltanut heti ylittää edes maapuomia. Pienen rauhoittelun jälkeen homma alkoi taas sujumaan ja tammuska sai itsetuntonsa takaisin. Nyt on sitten maailman kilteimmältä hevoselta tiputtu!

Tiistaina (19.4.) käytiin Emmin kanssa tekemässä pitkä maastolenkki. Tiet ovat sulaneet vauhdilla ja maisemat näyttivät niin kesäisiltä. Routavauriotkin ovat jäämässä ilmeisen vähäisiksi. Mentiin ampumaradalle asti ja löydettiinkin sieltä vieraan hevosen jäljet. Yritimme huviksemme seurata niitä niin pitkälle kuin mahdollista, mutta kellon käydessä oli pakko kääntyä kotiin päin. Tompalla oli taas vähän vauhti päällä. Hennun kanssa tein samoja harjoituksia kuin kentälläkin, eli hengittelin ja yritin keskittyä omaan istuntaan, jo näillä eväillä se kulki tosi rauhallisesti.

Varustehankintojakin tuli tehtyä vähän extempore, kun poikkesin eilen kotimatkalla "paikallisessa". Ostin pinkkejä letityskuminauhoja (<3) ja Henskulle ihan kotiloimeksi kuivatukseen tummansinisen high neck fleeceloimen.  

Tässä on parhaita paloja "estetunniltamme":

Emmi ja Tompula ravipuomeilla.

Kohti puomeja. Tompan ilme... :D

Tompsukka on niin innoissaan... <3

 Alkuraveja, allekirjoittanut ja Hennu.

 Laukkaa.

 Laukkapuomit ensimmäistä kertaa... :D

 Hennukin innostui.

 ..ja keskittyi :)

 Pelottava "jättieste", jolle kielto tuli. Tässä eka ylitys "eriytymisen" jälkeen :)

Pieni kooste ei-niin-onnistuneista hetkistä... 8)

Täydellistä.

Viimeinen viikko on tuonut mukanaan enimmäkseen huonoja uutisia, mutta en ruodi niitä tässä blogissa. On turhan naiivia todeta tähän, että elämä on, mutta se riittäköön tähän väliin.

Heposet ovat viettäneet kevyehköä viikkoa. Tiistaina käytiin pitkästä aikaa maastossa ja hepat olivat ihan into piukassa, varsinkin Hennu. Sen mielen on vallannut jonkin sortin "keväteuforia" ja käytös on sen mukaista... :D Esim. vakioreitillemme on ilmestynyt kivenlouhintapaikka ja nyt metsätie oli "räjäytetty umpeen" kaatamalla metsää ja posauttamalla osan kalliosta siihen. Rouva uskalsi rohkeasti kiivetä ko. kasan päälle, mutta rupesi sitten empimään ideaa kasan päällä keulien ja pomppien. Parilla kehoituksella Rouva laskeutui kasan päältä asiallisesti. Toinen pieni konflikti tapahtui vähän myöhemmin, kun vastaan tuli mönkijä ja mopo. He asiallisesti sammuttivat kulkupelinsä ja asettuivat kapean tien reunaan. Hennu-raukkahan ei ikinä ole mönkijää nähnyt (not...) ja yritti poistua paikalta komeasti keulien. Tomppa sen sijaan jäätyi paikalleen, kun ei kaihinsa takaa nähnyt, mikä edessä jöpötti.

Torstaina koeajoin meidän uuden juoksutusvyön. Se on ihanan reppana vehje ja ostin sen sillä ajatuksella, että voin harjoitella omaksi ilokseni takaa-ajojuttuja ja juoksuttaa kahdella ohjalla. Ainut vaan, että nuo renkaat ovat hirveän pienet eivätkä mun ihanan paksut ajo-ohjat mahdu liukumaan niissä.. :( Noh, Hennu tuli juoksutettua sen avulla, tosin on sitä ennen pärjätty ihan ilmankin, eli ei mitään ihmeellistä tämän taivaan alla.

Täydellistä on se, että meidän kenttä on sulanut hitaasti mutta varmasti. Tänään se oli jo melkein puoliksi sula. Kenttä tehtiin viime kesänä ja funtsittiin jo silloin, miten mahtaa vedet imeytyä, kun kenttä on tasaisella peltomaalla. Toki siinä on kaikki kaadot ja salaojitukset, mutta ainahan mokomat voivat falskata. Tällä hetkellä toinen pääty on jo ihan kuiva ja toinen puoli on loskan peitossa. Emmi ridasi Tompulan ja mä kiihdyttelin Hennun kanssa sulissa kohdissa. Joka kerta, kun laukassa tultiin sulaan ja pitävään kohtaan, lensi perä ja mä meinasin tippua, koska mua nauratti niin paljon... :D Vaarallinen laji siis. Henskulla oli vauhti päällä ja tein lähinnä rauhoittavia siirtymisiä, loppua kohden meno vähän järkevöityi. Lyhensin myös jalustinremmejä reiällä ja se ihme ja kumma auttoi kevennysongelmaani. Olen kai "venyttänyt" jalustinhihnoja itseltäni salaa pidemmiksi ja aina keventäessä alapohje heilahtaa ties minne, vaikka kuinka yritän pitää sen paikallaan. Tämä on yksi asia, mitä olen yrittänyt itsenäisesti korjata tämän vuoden aikana.

Olen kai myös jo ihan valmis aloittamaan kisakauden (vaikkei ole 1. kisoja, 2. hevosta, joka olisi 100% kunnossa, eikä 3. järkeviä treenejä takana), koska uudet ihanat nahkasaappaani saapuivat postissa... <3 Nämä ovat jo kolmannet Mountain Horseni, ekoista jäi varsi lyhyeksi, toisista laihduin "ulos" ja nämä ovat nyt sitten ekat nauhalliset versiot. Ihanan tyköistuvat ja hyvännäköiset hevosen selässä, pois en näitä vaihda! :)

Huhtikuu, kurakuu

Kevään viimeiset jääpuikot. (toivon mukaan...) // Tomppis sanoo pöö.

Hennu tarjoili aprillipiloja kerran jos toisenkin eilen, kun ratsastin sen kevyesti kentällä. Jo alkukäyntien aikana se kyttäsi kaikkea korvat tötteröllä ja yritti sen jälkeen poistua paikalta rodeosarjan kera... :D Kentällä se oli ihan ok, tosin pohja oli hiukan liukas, joten se ei oikein halunnut liikkua. Molemmat saavat yhä ottaa aika rennosti, kunnes pohjat paranevat. Toivottavasti kummallakaan ei ala pipo kiristämään liikaa ennen sitä, nimittäin tarhassa ne vetävät sellaisia kevätjuhlaliikkeitä, ettei tosikaan... :D