perjantai 29. marraskuuta 2013

Töppöset testissä ja suuri harmitus


Kiukku alkaa pikkuhiljaa laantumaan, joten pakko raportoida bootsien ekasta lenkistä kotipihan ulkopuolelle. Puin ne vain etusiin, koska en ole vielä täysin varma takasiin ajateltujen bootsien koosta. Bootsit pysyivät jalassa, vaikka varsa esitti kaikki mahdolliset korkean koulun liikkeet ja saksipotku-loikat. Eivät hiertäneet villasukkien ansiosta. Varsa ei reagoinut niihin mitenkään, vaan liikkui normaalisti. Toki hassu ääni noista tulee, sellainen lenkkareiden ja kumisaappaiden sekoituslompsinta. Hassua oli myös pukea villasukat hevoselle. Toimivat siis ihan hyvin.

Salamalle tulee vasempaan etukavioon helposti tuollainen "tasku" eli halkeama, varsinkin nyt teiden ollessa pakkasen takia kovia ja paikoin muhkuraisia. Bootsit eivät ainakaan pahentaneet sitä, kun tein vertailua ennen ja jälkeen lenkin.

Ennen lenkkiä.

Niin, mistä sitten moinen kiukku ja harmi? Salaman autopelon kanssa ollaan jälleen lähtöpisteessä eli jo pelkän auton näkeminen tien sivussa saa sen sekoamaan täysin. Se pelästyi tänään kotiin tultessa pusikon takaa tulevaa autoa ja sillä meni pasmat aivan sekaisin. Hyvä, että olen ylipäätään tässä kirjoittamassa tätä. Vuoden siedätystyö meni sitten siinä. Ei muuta kuin alusta entistä varovaisemmin...


Kotipihassa Salama oli taas oma ihana ja rento itsensä. Se stressaa maastoilua eikä rentoudu siellä. On suorastaan peloissaan, varsinkin nyt näiden autojen kanssa. Omille autoillemme se hörisee eikä reagoi niihin sinänsä mitenkään. Edes kaverin kanssa se ei viihdy maastolenkeillä, on ehkä vain vähän rauhallisempi. Duke on usein vetoapuna, jos edessä on jotain pelottavaa. Harmi, kun itselläni ei aina ole resursseja saada ponille taluttajaa mukaan. Metsässä ilman liikenteen häiriöitä Salama on vähän lunkimpi, mutta silti reitti kannattaa suunnitella aina tarkoin niin, ettei kotiin tule suoranaista käännöstä. Tylsää, mutta onneksi en itse ole mikään himomaastoilija. Pitää ajan kanssa miettiä ja työstää tätä asiaa.

Jaiks. Kaukana kotoa. Ehkä 400m päässä.

16 kommenttia:

  1. Tiedän niin miltä tuo tuntuu, Speedy säikkyy myös autoja hieman kausiluontoisesti. Ruuna on ollut aina suhtkoht liikennevarma (traktorit ja rekat on aina olleet iso nou nou mutta muuten), mutta muutaman läheltä piti- tilanteen jälkeen (useimmiten kyseessä jonkin yrityksen pakettiauto, joka kaahaa ohi 80km/h ja ei väistä laisinkaan) ruuna alkaa taas säikkyä jokaikistä autoa. Sitä selkeästi pelottaa kovaa tulevat isot autot, sillä mikäli kuski malttaa hiljentää jo ajoissa niin minkäänlaista ongelmaa ei ole. Lähellä jarruttavat tai ei-ollenkaan jarruttavat autot ovat pahimpia. Jos jokainen autoilija vain ymmärtäisi antaa tilaa ja tulla hiljaa ohitse niin autojen kanssa ei olisi minkäänlaista ongelmaa. Kun useamman viikon ajan vastaan ei satu kaahareita, ei hevonenkaan säiky. Ja taas yksikin kaahari aiheuttaa pitkän ajan säikkymiskierteen ja stressin hevosessa.... Voi miksi, miksi, se on niin hankalaa hidastaa ajoissa ja antaa tilaa? :S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. :/ Meillä on tosiaan vain tuollainen 50m matka, mikä pitäisi kulkea, mutta se tuntuu valtavan pitkältä nyt.

      Poista
  2. Höh, voi että. Tosi ikävä tuollainen pelko =/ Kannattaa varmaan kotipihassa siedättää omalla autolla, ja sitten alkaa siirtyä vähitellen kauemmas pihasta edelleen sen oman tutun auton kanssa.. Sitten vaikka kavereitten autoilla seuraavaksi varovaisia ohituksia, hevosen tahtia edeten, kunhan väliin ei ehtisi tulla yhtään epäonnistunutta ohitusta. Tsemppiä!

    Meillä Lotta pelkää mönkijöitä, moottorikelkkoja ja moottoripyöriä. Harmittaa kun kenelläkään kaverilla ei sellaista ole, että pääsisi siedättämään.. Pelottaa aina varsojen kanssa maastoillessa, jos tuleekin mönkkäri vastaan, niin siinä on varsoille tosi hyvää mallia. Onneksi ei ole vielä tullut. Kop kop.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä se vitsi onkin, kun kotipihassa kaikki autot ovat ok. :/ Raja menee postilaatikolla. On käyty siellä viikkotolkulla vain katselemassa autoja ja syömässä porkkanaa. Salkku oli jo tosi jees, mutta tänään tapahtui taas jotain, mitä ei olisi saanut tapahtua. :( Salama oli jo tässä välissä sellainen, ettei sanonut henkilöautoista mitään, vain isommat saivat pieniä hyppyjä aikaan. Nyt se saa kohtauksen ihan mistä vain, vaikka saadaan mennä metsätielle turvallisemmin pellonreunaa pitkin.

      Poista
  3. Heippa,

    Dukella on se supersöpö violetti palloloimi, eikös se ole Shires-merkkinen? Millainen se on malliltaan? Oletko ollut tyytyväinen hinta-laatusuhteeseen?
    Etin omalle pikkusuokille kevyttoppista ja mietin istuisiko Shiresin takit paksukaulaiselle pikkuputelle... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on Shires. Ihana loimi kaikin puolin <3

      Otin yhden koon pienemmän, kun luulin kaikkien enkkuloimien olevan jättikokoisia (vrt Masta, Weatherbeeta). Se on kuitenkin tuolle vähän nafti eli ottaisin normaalin koon. Kaulaosa sopii ainakin Dukelle hyvin, millä on aika paksu "orikaula". Ei kinnaa eikä valu, pysyy paikoillaan :) Eikä ollut hinnaltaan paha, alle 90e.

      Poista
    2. Mistä noita Shires-loimia saa?
      Täälläkin on kuolattu tuota Duken loimea. :D

      Poista
    3. Shires-loimia myy Suomessa ainakin Galopp, mistä myös omani tilasin. Tuli parin viikon toimitusajalla. :) Itse loimi on tämä, eli fullneck toppis 180g täytteellä.

      Poista
    4. Tilasin meille samanpaksuisen Shiresin, odotukset korkealla. ;) Toivottavasti myös meille passeli!

      Poista
    5. Toivottavasti sopii. :) Hyvä loimihan tuo. Ensin ärsytti etukiinnityksien säädön vähäisyys, mutta loppupeleissä se on ihan hyvä noin. Eipähän valu.

      Poista
  4. Tylsää tuo Salaman autokammo. :( Vaikea alkaa totuttaa, jos ei kotipihassa autoista välitä. Eikä tarhassa, kun niitä siinä vieressä kuitenkin kulkee.

    Itse en ole edes Jippua vielä sen ihmeemmin autoihin tutustuttanut, pitäisi varmaan alkaa pikkuhiljaa. Pyytää ensin joku naapuri ajamaan ohi ja sopia miten menetellään, jos varsaa alkaa pelottaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salama ei alkuun pelännyt mitään. Sitten se kerran säikähti yhtä ja sen jälkeen olin itse vähän peloissani. Pärjäiltiin ihan hyvin kunnes sitten moni tekijä meni pieleen yhtäaikaa. No, eiköhän tästäkin selvitä. :)

      Poista
  5. On kyllä tosi kurjaa ja vaarallistakin tuo autopelko. Suurin ongelma lienee se kun autoilijoihin et voi enää luottaa, jotta toimivat liikennesääntöjen mukaan ja hiljentävät.

    Edesmennyt Irka-suokki oli täysin "pomminvarma" traktoreista ja kaikista härveleistä varsasta asti, kunnes sen eräs järjenjätti kuorkillaan pelästytti. Sen jälkeen se pelkäs kaikkea moottorillista häkkyrää eikä tielle ollut asiaa, veti poikittain eteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eniten ärsyttää se, ettei nyt oltu edes tiellä, vaan turvallisen etäisyyden päässä pellolla. Tällä kertaa autoilijat eivät aiheuttaneet toiminnallaan ongelmia (ihme!). Silti se säikähti. Oma moka kuitenkin, mitäs vein liian vaikeaan tilanteeseen väärässä mielentilassa. Mutta kun sieltä mukavuusalueeltakin olisi joskus kiva päästä pois...

      Poista
  6. Yleensä se pelko lähtee silti ihmisestä. Varsinkin jos on ns. kausiluontoista tai jonkin tapahtuman jälkeen. Silloin alkaa ihmisellä puntti tutista, koska hevonen säikähtänyt ennenkin rajusti. Täysin ymmärrettävää ja inhimillistä tietenkin mutta hevoset tokenee kyllä vaikka joskus olisi joku raivopää hullu ajanutkin lähes päälle =) Hevoset vaan pelkää luonnostaan "kaikkea" ja jos ihminen epäröi vähääkään tai käyttäytyy poikkeavasti, niin polle arvelee että henkikulta on vaarassa. Kannattaa laittaa vaikka pumpulit korviin, se rauhottaa usein hevosta ja taluttaja/ratsastaja saa itsevarmuutta. Siis hevoselle ne pumpulit =)
    Me ollaan siedätetty näitä arvaamattomia niin että tuttu ajanut auton/traktorin kanssa mukana lenkillä, välillä perässä, edellä sivulla, tullut vastaan edestä ja takaa, kaasutellut jne Aika pian hevonen turtuu autoon ja varsinkin kun ihmiselle tilanne on "turvallinen" niin on rentona ja näin ollen hevonenkin. Joskus rajuimmilla riehujilla on ollut taluttajat molemmilla puolilla (kuten varsoilla aluksi) niin ei ole pelkoa että hevonen tulee päälle. Ja tietysti aina "mennään katsomaan" kun jokin asia pelottaa, eikä edes yritetä kiinnittää huomiota mihinkään muuhun esim makupalat jne Reippaasti vaan härkää sarvista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvistä vinkeistä. :)

      Ajattelin aloittaa tässä asiassa nyt niin, että pyöritään pihassa ja vieras auto tutun kuskin kanssa ohittaa ja kulkee takana/edessä. Sitten käydään ihmettelemässä kuuriluontoisesti autoja tienposkessa ja koitetaan pitää rento fiilis. Kaverin perässä sitten tien toiselle puolelle. Nyt vain on niin liukasta ja pimeää, että tämä mörkö saa huilia sen aikaa, että kelit suosivat taas äkillisiä liikkeitä. ;) Minulla on myös sama tapa, että aina mennään laittamaan nenä kiinni pelottavaan kohteeseen, oli se sitten este tai lepattava pressu peräkärryssä pihassa.

      ...ja olet niin oikeassa tuon pelon alkuperän suhteen. Syy on aina lähempänä kuin itse haluaisi uskoakaan. Myönnän jännittäväni autojen kohtaamista nykyään ja se pahentaa asia aika paljonkin. Henkistä valmentautumista kaivataan siis. :)

      Poista