Hyvää fiilistä etsimässä

* Hölmöä höpinää aivan tavallisesta tallipäivästä *

Duke von Puke sai tänään urheilla kentällä, kun sillä oli ohjelmassa pitkästä aikaa ohjasajoa. En jaksanut purkaa silaa sen valjaista esiin enkä jaksanut myöskään pukea valjakkovaljaita ylle (onhan se aika raskasta), joten se sai näihin treeneihin selkäänsä Salaman lämppärikokoisen kilpasilan. Se ei muuten shettisvyöllä lyhennettynä ollut lainkaan hullumpi värkki. Onko mun poni muka noin iso? 

Sila pääsi valahtamaan vähän eteen, kun tyyppi maistoi palan silatyynystä. Thanks.

Dukella on valtaisa uhmaikä nyt päällä. Se ei oikein malttaisi kävellä eikä viihtyisi oikein kentälläkään, mutta kerran kuukaudessa tapahtuva kenttätyöskentely oli ikävä kyllä nyt vain kestettävä. Sen liikettä katsoessa tuli vain mieleen, että sillä voisi olla ainesta raviponiksi. Harmi vain, kun itselläni ei ole oikein minkäänlaista kutsumusta sille puolelle.

Pienen alkuneuvottelun - aiheesta saako portille syöksyä omin luvin kesken kaiken - jälkeen tehtiin ihan pieni hetki ympyröitä, voltteja ja käynti-ravisiirtymisiä ja poniini toimi ihan mallikelpoisen hyvin. Reipashan se on, eli mitään tahmatassua tässä ei tarvitse ohjailla. Päinvastoin, se on hyvinkin virtaisa otus. Ja kuten kuvista näkyy, hyvin likainen ja paksukarvainen rokkitukkaboy.

Tuu jo sieltä, senkin laiskiainen.

Yhdellä mustalla sukalla varustettu Salama kulki aktiivisesti mukana menossa.

Tavoitteena ollut hyvä fiilis saavutettiin, vaikka alkuun tuntuikin, että Duken työmotivaatio on vähän jossain hukassa. Mihin lie kadonnut, suureen mahaan kaiketi.

Salaman kanssa arkinen puuhastelu on nykyään kylmäyssuojien asettelua päälle tai pois. Pyrin kylmäämään sen jalat 2-3 kertaa päivässä ja 20-25 min kerrallaan. Välillä laitan paksun kerroksen linimenttiä ja välillä olen pitänyt sitä orpoa Back On Trackin kinnersuojaa jommassa kummassa jalassa. Villa-/lämpöpinteleistä en ole kovin innostunut tämän hevosen kohdalla, sattuneesta syystä - lisäksi hoidettava kohta on sen verran kinkkisessä paikassa, ettei sinne ihan niin vaan rullata pinteleitä. Kylmäyssuojien alle valelen vettä eli kastan jalat ennen suojien laittoa, näin kylmäysteho paranee. Sulkku on kesyyntynyt oikein kivasti tässä lajissa, ei enää potki kuin ehkä joka neljäs kerta. Välillä sitä ahdistaa ja inhottaa kaikki kylmä ja märkä, mutta yleensä se on aika kirkkaasti lahjottavissa kekseillä ja rapsutuksilla. Iloisesti se kirmaakin aina portille, vaikka kainalossani roikkuisikin musta jäätävä (kirjaimellisesti) ja rapiseva käärö.

Vasemmalla Duken iltasafkat ja oikealla Salaman satsi.

Klinikalla oli keskiviikkona juttua myös Salaman ruokinnasta, juurihan täällä blogissa ehdin sopivasti pohtimaan poikien ruokintakuvioita. Eläinlääkäri suositteli pelkkää heinää ja kivennäistä tälle, jotta ei olisi ihan niin pöhkö, jos joutuu tarhaamaan paljon yksin ja sekoaa siitä. Lihavuusastehan tällä on reippaasti plussan puolella ja pahin kasvuvaihe on jo ohi eli mistään näännytyksestä tässä ei ole kyse. Salama saa tällä hetkellä vajaan litran Peacemakeria päivässä (eli hieman vähemmän mitä edelle linkitetyssä postauksessa oli laskeskeltu) ja on ihan okei sen kanssa. Jään siis vielä miettimään, luovutaanko hyväksi havaitusta täysrehusta vai ei. Salamalle se on tuntunut sopivan hyvin, eikä sen laskelman mukaan pitäisi saada siitä liikaa energiaa.

Metacam on muuten Salaman uusi lempiherkku - se meinaa aina syödä koko ruiskunkin. Eilen sain kaivaa sen sieltä jostain kiduksista käsiini, kun se meinasi epähuomiossa niellä koko höskän. Onneksi näin, on ainakin helppo lääkitä suun kautta tämä tyyppi. Jälleen siis hyvä fiilis saavutettu, kun pieni hevosystävä on edes hiukan hoitomyönteinen. Lääkkeet annan mielelläni suoraan suuhun, en siis sekoita niitä ruokien joukkoon kuin poikkeustapauksissa. Tähän väliin lienee sopivaa kertoa, että mittasin siltä eilen pariin otteeseen lämpöjä, kun Salama oli klinikkareissun jäljiltä tosi väsynyt - homma tuli kyllä hoidettua, mutta kaiffari oli kirjaimellisesti kauhuissaan tästä toimenpiteestä. Se saa aika tiukasti häntänsä koipien väliin halutessaan, mutta onneksi rapsuttelut veivät taas huomion ja lämpö tuli todettua normaaliksi. 

Huomisen heiniä. Tänään oli heinävaraston täydennyspäivä. Se on aina kiva päivä.

Eihän hölmö höpinä ja hyvä fiilis ole muuten mitään ilman tunnistetta "varustehankinnat": Ensi viikolla posti tuo meille pari ihan hölmöä juttua, joiden tilaamista olen miettinyt ja harkinnut (kyllä, luit ihan oikein!) oikeasti jo todella pitkään. Hauska tunne tuo harkitsevaisuus, voisin useamminkin uskaltaa kokeilla sitä. Paketista löytyvä "Se Juttu" on jotain aika isoa ja pehmeää, värimaailma on tyylilleni uskollinen ja se on muutenkin sellainen jutska, mikä löytyy jokaiselta true-(koulu)ratsulta. Tai ainakin mukavuudenhaluiselta ratsastajalta pakkaspäivinä. Mikä se sitten ikinä onkaan, niin sen näkee sitten ensi viikolla. ;)