sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Reikä


Vian ei tarvitse olla suuri, jos se on väärässä paikassa. Ja itselleni tässä kohtaa sanottakoon, että sen minkä taakseen jättää, sen edestä löytää: Viime kesänä Salaman suusta löydettiin kariesta. Siellä oli myös piikkejä, kuten lähes aina. Ohjeeksi saatiin suun huuhtelua päivittäin suuvesi-vesiseoksella. Vaikka Salaman kanssa on monesta selvitty, tuo operaatio oli inha. Se sujui joten kuten, mutta jäi sitten vähän taka-alalle ja lopulta unohtui satunnaiseksi puuhaksi.

Salaman suun raspausväliksi näemmä täytyy asettaa tuo puoli vuotta: Viimeksi sinne katsottiin toukokuun alussa ja suu oli yllättävän siisti. Nyt kuitenkin rokotusloman jälkeen tuli jälleen oireita, jotka viittasivat suun ongelmiin. Tämä kuullostaa hassulta, mutta Salama laittoi aina vasemman posken vasempaan etupolveen kiinni, kun otin ohjat käteen. Se ei varsinaisesti vetänyt ohjia pois tai yrittänyt hangata turpaansa, vaan rauhallisesti näytti, että tämä on nyt huono juttu. Kun viesti ei mennyt ihan heti allekirjoittaneelle perille, alkoi se selkäännousussa väistämään ratsastajaa. Jotenkin näiden vuosien jälkeen on oppinut jo luottamaan sen kertomiin juttuihin ja kun otin kuolaimet pois ja ratsastin ekan kerran ilman kuolaimia (köyhän miehen kuolaimeton, riimuun ohjat kiinni ja menoksi), oli alla niin tyytyväinen ja rento hevonen! Askellajit mentiin läpi ongelmitta, jopa laukassa se oli pehmeä ja rento. Laukka pyöri jopa paremmin näin! Ei laukan laadun kanssa viime aikoina ongelmia ole ollut, mutta allekirjoittaneen istunta laukassa leviää ja kuolaimien kanssa on näemmä tullut häirittyä sitä vielä enemmän.


Syyskuun loppupuolella avasin uuden kuivaheinäpaalin ja se näytti olevan vähän kortisempi kuin aiemmat. Salaman suusta alkoi valumaan vaahtoa syödessä. Eläinlääkäri oli tulossa samalla viikolla ruunaamaan Pilkun ja hän lupautui katsomaan suuhun samalla.

Se olikin sitten jo oma hauska juttunsa; Salama on vähän kaikkien kaveri, myös eläinlääkärien. Silti se inhoaa neuloja ja jopa stetareita kyljillään. Ei se potki tai ole muuten ilkeä, mutta ravistelee ja sählää. Nyt eläinlääkäri oli uusi, pitkä mies. Salama oli ihan rakastunut häneen! Antoi pistää rauhoittavan ongelmitta ja oli muutenkin niin hyvää pataa hänen kanssaan. Hauska reaktio tältä kaverilta. :)

Hetkittäin kivasti: Mistä olen tässä kuvassa iloinen, on ajatus eteen ja rento suu.
Suusta löytyi ne perinteiset piikit ihan takaa. Ja sitten se juttu, mitä en olisi kaivannut: Vasemmalla on yhdessä poskihampaassa reikä. Koetinpiikki upposi sinne ja jäi ilman tukea törröttämään. Reikään oli pakkaantunut rehua ja se aiheutti varmasti kipua. Reikä putsattiin ja nyt suuta huuhdellaan kotona joka päivä. Hampaalle tehtiin hoitosuunnitelma eli se jossain kohtaa varmasti kuvataan ja paikataan. Tulipalokiire sillä ei vielä ole. Tällä hetkellä hampaan paikkauksia tekee vain muutama eläinlääkäri Suomessa ja ihan ilmaista lystiä se ei ole.

Ruokailun yhteydessä esiintyneet vaahtobileet hävisivät piikkien raspaamisen myötä. Seuraavat heinäpaalit näyttävät vähän lehtevimmiltä. Kuolaimia en ole vielä suuhun pistänyt. Sain työkaveriltani hackamoren lainaan ja sitä on päästy testailemaan nyt pari kertaa. Ilokseni Salama on toiminut hackamoren kanssa paremmin kuin hyvin ja on selvästi tyytyväisempi näin.

Hups väärä ällä.
Suitsituksen kanssa olen hakannut päätä seinään. Mittatilaushommiksi menee, jos täydellisesti istuvat haluaa.
Näissä tilkkutäkkipäitsissä on nyt kootut teokset pony-, cob- ja full-kokoisista osista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti